Eurooppalainen yhteisö oli yksi kolmesta pilarista, jotka olivat Euroopan unionin perusta marraskuusta 1993 joulukuuhun 2009. Muut kaksi pilaria olivat yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka sekä poliisi- ja oikeudellinen yhteistyö rikosasioissa. Euroopan yhteisö kattoi kaiken ympäristö-, sosiaalipolitiikan ja talouspolitiikan jäsenvaltioille ja helpotti jäsenvaltioiden oikeudellista yhdentymistä. Ylikansallisuuden käsite oli tämän pilarin keskeinen osa. Euroopan unionin pilarijärjestelmä lakkautettiin, kun Lissabonin sopimus tuli voimaan vuonna 2009.
Maastrichtin sopimuksella perustettiin Euroopan unioni ja sen valuutta euro, kun se tuli voimaan marraskuussa 1993. Sopimuksella luotiin myös unionin pilarirakenne, joka jakautui kolmeen osaan. Komissio, yhteisöjen tuomioistuin ja Euroopan parlamentti olivat ylikansallisia instituutioita, jotka perustettiin osana eurooppalaista yhteisön pilaria.
Monikansallisissa yhteisöissä, kuten Euroopan unionissa, ylikansallisuus voi olla tehokas tapa tehdä päätöksiä. Jäsenmaat siirtävät tiettyjä valtuuksia keskuslaitokselle, jolla on valtuudet tehdä kaikkia sitova politiikka. Euroopan yhteisön pilari perustui tähän ylikansallisuuden käsitteeseen ja noudatti sitä.
Yksi Euroopan yhteisön keskeisistä tavoitteista oli auttaa unionin jäsenmaiden oikeudellista yhdentymistä. Se voisi hyväksyä lainsäädännön, joka koskee kaikkia unionin kansalaisia. Yhteisön menettelyn mukaisesti komissio esitti lainsäädäntöehdotuksia Eurooppa -neuvostolle ja parlamentille, ja säädökset hyväksyttiin, kun määräenemmistö saavutettiin.
Rajavalvonta, kansalaisuus ja kuluttajansuoja kuuluivat kaikki Euroopan yhteisön pilariin, samoin terveydenhuolto, työllisyys ja maahanmuutto. Euroopan yhteisö on myös asettanut ympäristölainsäädännön ja sanelee sosiaali- ja turvapaikkapolitiikan. Hiili- ja terästeollisuuden sääntely oli tämän pilarin lisävastuu. Sekä Euroopan atomienergiayhteisö että Euroopan hiili- ja teräsyhteisö olivat aikoinaan osa Euroopan yhteisön pilaria.
Kaksi muuta Euroopan unionin pilaria noudattivat erilaista päätöksentekomenettelyä. Komissio ja jäsenvaltiot jakivat oikeuden antaa lainsäädäntöä. Toisen ja kolmannen pilarin kautta annetut säädökset edellyttävät neuvoston yksimielistä äänestystä.
Lissabonin sopimus tuli voimaan joulukuussa 2009, ja pilarijärjestelmä päättyi. Eurooppalaiset yhteisöt korvattiin Euroopan unionilla, joka voi vuodesta 2010 lähtien tehdä politiikkaa, allekirjoittaa sopimuksia ja osallistua Maailman kauppajärjestöön yhtenäisenä oikeushenkilönä. Pilareiden hajoamisen myötä vastuut jaettiin uudelleen jäsenvaltioiden ja Euroopan unionin välillä.