Evoluutiobiologia on olennainen osa biologiaa yleensä – eliöiden evoluution tutkimus ja teoria. Enemmän kuin pelkkä alakenttä voisi nähdä tämän kentän linssinä, jonka kautta koko biologiaa tulisi tarkastella, kreationistit huolimatta. Evoluutiobiologia koskee lajien alkuperää geneettisen vaihtelun ja luonnollisen valinnan kautta sekä lajien yhteistä polveutumista yhteisistä esi -isistä.
Vaikka darwinilaisen teorian valistama biologia juontaa juurensa Darwinin julkaisuun Lajien alkuperästä vuonna 1859, nykyaikainen evoluutiobiologia syntyi vasta modernista evoluutiosynteesistä 1930- ja 1940 -luvuilla, ja yliopistot alkoivat vasta 1970- ja 1980 -luvuilla. luoda osastoja, joiden nimessä on termi “evoluutiobiologia”. Valtava määrä fossiilista tietoa, joka paljastettiin 20 -luvun alussa ja puolivälissä, mahdollisti monien organismien kehityksen helpon jäljittämisen ajan mittaan.
Yksi aihe, joka on suosittu evoluutiobiologiassa, yrittää selvittää, milloin tietyt mukautuvat piirteet ilmestyivät ensimmäisen kerran ja kuinka monta kertaa ne kehittyivät itsenäisinä linjoina. Esimerkiksi evoluutiobiologit ovat päättäneet, että kuoret ovat kehittyneet vähintään 18 suvulla, silmä kehittynyt vain kerran, lento on kehittynyt neljä kertaa (hyönteiset, pterosaurukset, linnut ja lepakot), luisto on kehittynyt kymmeniä kertoja, sisäinen luuranko kehittyi itsenäisesti vain kerran, ja naamiointi on kehittynyt satoja ellei tuhansia kertoja. Mitä rakenteellisesti monimutkaisempi tietty sopeutuminen on, sitä harvemmin se on kehittynyt itsenäisesti.
Evoluutiobiologia pyrkii jäljittämään nykyaikaisten organismien syntyperää mahdollisimman pitkälle ja näkemään, miten ne ovat kehittyneet joskus vähemmän kehittyneistä esi -isistä. Esimerkiksi kaikkien nykypäivän nisäkkäiden uskotaan kehittyneen pienestä Mesozoic-tetrapodien ryhmästä, jota kutsutaan therapsideiksi. Nämä eläimet elivät koko dinosaurusten ajan, 180 miljoonaa vuotta. Jos ei olisi, niin nykyajan nisäkkäitä ei olisi olemassa. Suuri läpimurto evoluutiobiologiassa tuli, kun fossiilisten todisteiden tukemana syntyi yksimielisyys siitä, että nykyaikaiset linnut olivat kehittyneet dinosauruksista.
Toinen evoluutiobiologien tehtävä on ratkaista pitkäaikaisia evoluutio-arvoituksia, esimerkiksi nykyajan sammakkoeläinten ja kilpikonnien syntyperä. Tällä hetkellä on epävarmaa siitä, mikä muinainen sammakkoeläinryhmä synnytti nykyaikaisia sammakkoeläimiä ja ovatko kilpikonnat peräisin uusimmista matelijoista vai ovatko ne eronneet matelijoista pian ryhmän kehittymisen jälkeen.