Nopea auktoriteetti on tilanne, jossa henkilö tai yhteisö tarjoaa lopulliset ja yksiselitteiset edustusoikeudet tietylle osapuolelle ja voi tehdä päätöksiä kyseisen yhteisön puolesta selkeästi määritellyissä tilanteissa. Tyypillisesti nimenomaiset valtuudet annetaan kirjallisessa muodossa, jota pidetään oikeudellisesti sitovina, tai ainakin suullisesti todistajien kanssa, jotka voivat todistaa, että toimivalta on laajennettu yhteisön vapaaehtoisesti. Tämäntyyppiset valtuudet annetaan yleensä asiamiehelle tai lakimiehelle, joka voi sitten käyttää näitä etuja toimiakseen asiakkaan edun mukaisesti.
Käsite nimenomaisesta auktoriteetista on hyvin erilainen kuin implisiittinen auktoriteetti. Ensimmäisen osalta on näyttöä siitä, että oikeus toimia henkilön, yrityksen tai muun organisaation nimissä annettiin tarkoituksellisesti tietylle osapuolelle, yleensä rajoituksilla kyseisen toimivallan laajuuteen. Jälkimmäisen tapauksessa epäsuoralla viranomaisella ei ole hyötyä erityistapahtumista, jotka vahvistavat valtuuden siirron asiamiehelle tai asianajajalle, mutta tekee johtopäätöksen, että viranomainen on olemassa osapuolten aikaisempien suhteiden perusteella. Erilaisissa oikeudellisissa tilanteissa molemmat valtuudet tunnustetaan, vaikka implisiittisen valtuuden antaminen on joskus vaikeampaa kuin todisteiden esittäminen nimenomaisesta valtuudesta.
On olemassa useita tilanteita, joissa nimenomainen auktoriteetti voi olla erittäin hyödyllinen. Yrityksen omistajat, jotka aikovat olla poissa jonkin aikaa, voivat väliaikaisesti myöntää tällaisen valtuuden luotetulle työntekijälle, jolloin työntekijä voi hoitaa tietyntyyppisiä operatiivisia ja muita liiketoiminta -asioita omistajan poissa ollessa. Samalla tavalla henkilö, jolla on pitkä toipumisaika sairaudesta, voi halutessaan siirtää talouden ja muun omaisuuden hallintovallan luotettavalle sukulaiselle tai muulle läheiselle tämän toipumisen ajaksi varmistaen, että potilas on aina suojattu. Asianajajat voivat neuvoa kaikkia lakeja ja määräyksiä, jotka koskevat osapuolten asuinvaltiossa mahdollisesti olevan nimenomaisen valtuuden laajentamista, ja apua tarvittavien asiakirjojen laatimisessa, jotta voidaan varmistaa, että viranomaisen siirto hoidetaan tavalla, joka suojaa sekä asiamies että valtuutuksen antanut henkilö.