Perheyhteys on käsitteen kehittänyt RD Laing, psykiatri, joka oli aktiivinen 20 -luvun puolivälissä. Laingin mukaan perheyhteys on joukko arvoja ja uskomuksia, jotka säilyvät perhejärjestelmässä. Sen tarkoituksena on auttaa pitämään perheen identiteetti hengissä. Laingin mukaan tämän yhteyden ongelma on se, että perheen ikuistaminen tapahtuu usein yksittäisten perheenjäsenten kustannuksella. Laing uskoi, että psykiatriset häiriöt olivat usein seurausta siitä, että perhe yksilöi perheen yksilön jollakin tavalla riittämättömäksi.
Suurin osa Laingin työstä perheen yhteydestä on peräisin perheistä, joissa on vähintään yksi skitsofreeninen perheenjäsen. Hänen tutkimuksensa olettaa, että terveen perheen ja perheen välillä, joilla on vakavia psyykkisiä häiriöitä, on hyvin vähän eroa. Laingin teorioiden mukaan skitsofrenia ja muut psykologiset häiriöt eivät johdu yksilön biologiasta vaan pikemminkin perheen sisäisistä suhteista.
Pyrkiessään suojelemaan sekä identiteettiään että vallitsevaa tilannetta perhe usein pyrkii syrjäyttämään yksilöt, jotka ovat vastoin perheen asettamia normeja. Tämä suuntaus näkyy selvästi monien perheiden dynamiikassa. Perheyhteyden käsite kuitenkin toteaa, että perheen sosiaalisella järjestyksellä on niin paljon valtaa, että yksittäiset perheenjäsenet kärsivät niin pitkälle, että he kehittävät psyykkisiä häiriöitä horjumattoman ja usein taantumuksellisen perhehallinnon alla. Perheenjäsenet, jotka eivät sovi normeihin tai ylittävät rajoja, voidaan saada tuntemaan, ettei heillä ole arvoa perheyhteiskunnassa eikä laajemmassa yhteiskunnassa.
Vaikka ajatus perheyhteydestä on jonkin verran ansainnut, nykyaikainen lääketiede tunnistaa monia fysiologisia tekijöitä, jotka voivat aiheuttaa mielisairauksia. 21 -luvun alussa tiede keskittyy tapaan, jolla sekä biologia että ympäristö vaikuttavat yksilön kehitykseen ja yksilön mielenterveyteen. Vaikka perheyhteydellä voi olla rooli monien yksilöiden sosiaalisessa vuorovaikutuksessa, nykyaikaisen terapian painopiste on vähemmän syyllisyyden osoittamisessa joko yksilölle tai perheelle ja enemmän perheiden ja yksilöiden tarpeita vastaavien ratkaisujen löytämisellä. Nykyaikaiset psykologit hyväksyvät usein perheyhteyden olemassaolon, mutta eivät ole samaa mieltä siitä, että tämän yhteyden vaikutus on aina negatiivinen tai kaikkivoipa.