Fenokopia on ominaisuus, joka löytyy organismista, joka kehittyy ympäristötekijöiden seurauksena ja joka vastaa suunnilleen samanlaista tai samanlaista ominaisuutta toisessa organismissa, jossa tämä ominaisuus esiintyy geneettisten tekijöiden vuoksi. Sanaa käytetään myös kuvaamaan ympäristötekijöistä johtuvaa ominaisuutta, jota ei löydy saman lajin muista yksilöistä. Fenokopia on siis osa organismin fenotyyppiä, joka koostuu sen kaikista havaittavista ominaisuuksista. Organismin genotyyppi on sen koko geneettinen koodi, joka sisältyy sen DNA: han, ja se sisältää kaikki mahdolliset piirteet ja ominaisuudet, ei vain niitä, jotka ilmaistaan tietyssä yksilössä.
Evoluution ja lajien kehityksen tutkimus liittyy läheisesti genetiikkaan ja perinnöllisyyteen. Tietyn ominaisuuden tunnistaminen organismissa fenokopiaksi, toisin kuin perinnöllinen ominaisuus, joka on koodattu sen genotyyppiin, on tärkeää, kun yritetään luokitella organismeja tai seurata niiden kehitystä ajan mittaan. Fenokopiaa pidetään usein geneettisenä ominaisuutena, mikä johtaa sekaannukseen luokittelussa tai tunnistamisessa.
Ihminen, jonka hiukset ovat vaaleampia varjossa pitkäaikaisen altistumisen vuoksi kirkkaalle auringonvalolle, toisin kuin toisella, jonka hiukset ovat luonnollisesti samanvärisiä, on yksi esimerkki fenokopian ja geneettisen ominaisuuden välisestä erosta. Toinen esimerkki on eläin, jonka turkki muuttaa väriä lämpötilan muuttuessa. Esimerkiksi lumikenkäjänisillä on takki, joka muuttuu valkoiseksi talven aikana, mutta palautuu ruskeisiin ja harmaisiin sävyihin kesällä. Esimerkkejä fenokopio -ominaisuuksista havaitaan yleisimmin organismin ulkonäössä, mutta ne voivat myös esiintyä organismin käyttäytymisessä.
Toinen tapa määritellä fenokopia on ominaisuus, joka voidaan siirtää organismin jälkeläisille. Esimerkiksi lumikenän jäniksen jälkeläiset säilyttäisivät harmaanruskean värinsä, jos ne eivät altistuisi talviolosuhteille. Valkoinen väri ei ole perinnöllinen, vaan eläimen ympäristö vaikuttaa siihen. Koko on toinen esimerkki fenokopian ilmaisusta. Elintarvikepitoisessa ympäristössä elävä eläin voi kasvaa lajinsa rajoihin, kun taas sen jälkeläiset eivät välttämättä saavuta vastaavaa kokoa ympäristössä, jossa ruokaa on niukasti.