Fidelio on ooppera, jonka on säveltänyt saksalainen säveltäjä Ludwig van Beethoven, joka tunnetaan paremmin yhdeksästä sinfoniasta, pianosonaateista ja jousikvartetoista. Libreton loi Jean-Nicolas Bouillyn ranskalainen draama, jonka loi Joseph von Sonnleithner vuonna 1805. Sonnleithnerin laajennus, ja Sonnleithnerin librettoa tarkistettiin kahdesti: ensin Stephn von Breuning vuonna 1806 ja myöhemmin Georg Friedrich Treitschke vuonna 1814.
Tämän monimutkaisen luomishistorian aikana ooppera pienennettiin kolmesta näytöksestä kahteen ja sille tehtiin nimenmuutos. Bouillyn työn nimi oli Léonore, ou L’amour conjugal. Teatteri pakotti Beethovenin kutsumaan oopperan Fidelioksi erottaakseen sen ensimmäisistä ranskalaisista ja italialaisista versioista, mutta nyt on vakiona viitata kahteen ensimmäiseen Beethovenin versioon Lenoreksi ja kolmatta versiota Fidelioksi. Tästä syystä se, että jokaisella versiolla oli erillinen alkusoitto ja jonkin verran sekaannusta treffailussa, kahden ensimmäisen version alkusoitot ovat Leonore no. 2 ja Leonore nro. 3, vastaavasti. On toinen alkusoitto vuodelta 1807, nimeltään Leonore no. 1, ja lopullinen versio on Fidelion alkusoitto.
Beethoven sävelsi teoksen vuosina 1804 ja 1805, ja Fidelion ensi -ilta pidettiin 20. marraskuuta 1805 Wienissä. Sitä seurasi heti vain kaksi muuta esitystä, koska Ranska miehitti Wienin tuolloin. Lopullisen version ensi -ilta oli 23. toukokuuta 1814.
Fidelion tarina sijoittuu Espanjaan 1700 -luvulla, missä laki I esittelee Marzellinen, jonka isä Rocco on vanginvartija ja joka on rakastunut isänsä palkattuun avustajaan Fidelioon. Fidelio on oikeastaan valepuvussa oleva Leonore. Hän on ryhtynyt työhön etsiessään aviomiestään Florestania, jonka epäillään joutuneen Roccon vankilaan. Vaikka vain Rocco on sallittu alimmissa vankityrmissä, vankilan kuvernööri Don Pizarron määräyksellä Leonore/Fidelio suostuttelee Roccon sallimaan hänen mennä myös kierroksille, koska hän epäilee Florestanin olevan siellä. Kävi ilmi, että Florestania todellakin pidetään vangittuna, että Don Pizarro pitää häntä henkilökohtaisena vihollisena ja että Don Pizarro aikoo tappaa Florestanin ennen ministeri Don Fernandon odotettua tarkastuskäyntiä.
Toisessa näytöksessä Florestanilla on visio, jonka mukaan Leonore tulee pelastamaan hänet, mutta epäilee sen totuutta. Rocco ja Leonore saapuvat ja alkavat kaivaa Florestanin hautaa Don Pizarron käskystä. Rocco ja Leonore/Fidelio antavat Florestanille leipää ja vettä, mutta Florestan ei tunnista vaimoaan. Rocco ilmoittaa Don Pizarrolle, että hauta on valmis, ja Don Pizarro etenee tikarilla, mutta Leonore pysäyttää hänet pistoolilla. Tällä hetkellä Don Fernando saapuu, ja Roccon ja Don Pizarron on lähdettävä tapaamaan häntä. Ilmoitettuaan armahduksen Don Fernando on hämmästynyt ja iloinen, kun Rocco antaa hänelle Florestanin, Don Fernandon ystävän, ja kertoo Leonoren teoista. Don Pizarro pidätetään, Leonore poistaa Florestanin kahleet ja kaikki muut vangit vapautetaan.