Fiktio on termi mille tahansa keksitylle kirjalliselle kertomukselle tai laajemmin kaikelle keksitylle. Kirjallisuudessa se viittaa romaaneihin, novelleihin ja muihin taideteoksiin, joiden tarkoituksena ei ole kertoa tositarinoita. Vaikka kaunokirjailijat voivat saada inspiraationsa todellisista tapahtumista tai ihmisistä, he luovat hahmoja, vuoropuhelua ja juoni kokonaan mielikuvituksestaan. Tarinankerronta muodostaa perustan useimmille muille viihdevälineille, kuten elokuville, televisiolle ja sarjakuville. Tieteiskirjallisuus, mysteeritarinat ja romanssit ovat fiktion suosittuja osajoukkoja tai genrejä.
Myytit ja legendat jumalista ja sankareista ovat varhaisimpia esimerkkejä ihmisten tarinankerronnasta. Kirjallisen kielen tulon jälkeen varhaiset kirjailijat, kuten Homer, yhdensivät nämä ihmisten saagoihin luodakseen ensimmäiset kirjalliset teokset, eeppiset runot, kuten Odysseia ja Beowulf. Daniel Defoe oli englanninkielisen romaanin edelläkävijä Robinson Crusoen ja Moll Flandersin kanssa, kun taas Kiinan Romance of the Three Kingdoms keksi muodon tehokkaasti idässä. Gustave Flaubert, Mark Twain ja Herman Melville olivat 1800 -luvun romaanin mestareita.
20 -luvulla uusi media levisi, mukaan lukien elokuvat, radio ja televisio. Nämä käyttivät kuvitteellisia tarinankerrontarakenteita, jotka oli lainattu romaaneista tai näytelmädramasta, toisesta kuvitteellisesta taidemuodosta. Samaan aikaan kirjallisuus kukoisti uusien mestarien, kuten Ernest Hemingwayn, Marcel Proustin ja James Joycen, alaisuudessa. Uudet tyylilajit saivat suosiota tarina-aikakauslehtien palvelemana sekä korkean että matalan kulttuurin makuun. Samaan aikaan rohkeat kirjailijat, kuten Henry Miller ja DH Lawrence, tutkivat rajoja, joita yhteiskunta sallii heidän kuvata.
Nykyaikana julkaistaan vuosittain tuhansia kaunokirjallisia teoksia monilla kielillä. Kirjalliseen fiktioon kuuluu maailman suurten kirjailijoiden palkittuja teoksia ja uusien kirjoittajien debyyttikirjoituksia. Genrefiktio tarjoaa suurimman osan voitosta monille kirjankustantajille ja kirjakaupoille. Sähköinen media, kuten äänikirjat ja e-kirjat, tarjoaa lukijoille uusia tapoja nauttia kaikenlaisista tarinoista. Itsejulkaiseminen ja verkkojulkaisu mahdollistavat kirjoittajien löytää lukijoita perinteisten julkaisupaikkojen ulkopuolelta.
Laajemmassa mielessä fiktio on edelleen ensisijainen kerronnan muoto erilaisissa medioissa. Elokuvat, televisio -ohjelmat ja lavadraamat luottavat edelleen kuvitteelliseen muotoon kertoakseen tarinoita. Sarjakuvat ovat osoittautuneet kykeneviksi sekä novelleihin että laajennettuihin kertomuksiin eri genreissä. Jopa videopelit käyttävät kuvitteellisia rakenteita parantaakseen pelaajan kokemusta. Vaikka itse painetun median tulevaisuus on epävarma, tarinan taide on jo vakiinnuttanut vahvan läsnäolon sähköisen median alueella.