Lyhenne FOIA tarkoittaa Freedom of Information Actia, liittovaltion lakia, jonka presidentti Lyndon B. Johnson allekirjoitti vuonna 1966 ja aktivoitiin vuonna 1967. Sähköisten asiakirjojen ja sähköpostien käytön yleistyessä presidentti Bill Clinton allekirjoitti FOIA vuonna 1996, joka kattoi myös sähköisen viestinnän. Tutkijat, toimittajat ja asianajajat ovat käyttäneet FOIAa pakottamaan valtion virastot julkaisemaan luokittelemattomat asiakirjat ajoissa.
Ennen kuin FOIA: sta tuli laki 1960 -luvun lopulla, monet valtion virastot, kuten CIA, FBI ja oikeusministeriö, kieltäytyivät rutiininomaisesti monista yleistä etua koskevista tietopyynnöistä. Esimerkiksi murhaprosessin vastaajalle ei voitu taata, että FBI julkaisee arkaluonteisia asiakirjoja muista mahdollisista tutkittavista epäillyistä. Toimittajilta, jotka etsivät tarkimpia lukuja sodan uhreista tai politiikan muutoksista, evättiin usein pääsy näihin tietueisiin, eikä heillä ollut valtaa pakottaa heitä vapauttamaan.
FOIA: n perustamisen jälkeen kuka tahansa yksityinen kansalainen voi hakea liittovaltion asiakirjoja ja asiakirjoja miltä tahansa valtion virastolta. Hakijan ei tarvitse perustella pyyntöään, mutta valtion viraston on perusteltava se, jos hän ei julkaise pyydettyä asiakirjaa. Jos kohtuullinen pyyntö hylätään, virastoa vastaan voidaan käyttää erityistä oikeudellista menettelyä. Liittovaltion tuomari voi laillisesti pakottaa valtion virkamiehet luovuttamaan pyydetyt asiakirjat.
Tässä FOIA -prosessi kääntyy usein huonompaan suuntaan. FOIA: n sääntöihin on sisällytetty yhdeksän erityistä poikkeusta. Jotkut näistä poikkeuksista suojaavat yksityisiä kansalaisia kiusallisten tietojen julkistamiselta tai luottamuksellisia informantteja julkiselta altistumiselta. Liittovaltion viraston julkaisema asiakirja voidaan muokata, mikä tarkoittaa, että FOIA: sta vapautetut arkaluonteiset tiedot voidaan merkitä pois. Monet toimittajat, tutkijat ja asianajajat ovat saaneet asiakirjoja, joissa 80 tai 90 prosenttia tekstistä on mustattu kynällä.
Muut poikkeukset voivat koskea liikesalaisuuksia tai tutkittavien huomattavien kansalaisten nimiä. Toimittaja, joka pyytää esimerkiksi liittovaltion tuomioistuimen asiakirjaa Coca Cola -yhtiöstä, saattaa saada muokatun transkription, jossa paljastetaan Coca Cola -juoman salainen kaava. FBI: n Marilyn Monroesta saamassa FBI: n asiakirja -aineistossa saattaa olla hänen vierailijoidensa nimet.
Yksi tärkeimmistä valituksista FOIA: n nykyistä sanamuotoa vastaan koskee presidentin valtaa. Yksi poikkeus mahdollistaa FOIA: n nojalla julkaistujen asiakirjojen muokkaamisen tai sensuroinnin, jos tiedot voivat vaikuttaa kansalliseen turvallisuuteen tai kansallisiin etuihin. “Kansallisen turvallisuuden” ja “kansallisen edun” määritelmät ovat tunnetusti epämääräisiä, mikä tarkoittaa, että presidentti tai muu korkea hallituksen virkamies voi laillisesti muokata asiakirjan siinä määrin, että siitä tulee hyödytön hakijan tarkoituksiin. Vaikka liittovaltion virastoja, jotka eivät julkaise asiakirjoja FOIA: n puitteissa, saattaa olla jonkin verran oikeudellista helpotusta, mutta voimakkaasti muokattuja asiakirjoja julkaisevia virastoja ja virkamiehiä vastaan on vain vähän turvautumiskeinoja.
Maailmassa on yli 60 maata, joilla on jonkinlainen tiedonvapautta koskeva lainsäädäntö. Yksittäiset valtiot ovat myös hyväksyneet lainsäädännön, joka edellyttää julkisen edun mukaisten valtion tason päätösten täydellistä julkistamista. Toiseen lainsäädäntöön, joka täydentää FOIA: ta, viitataan usein nimellä Government in Sunshine Act. Valtioiden hyväksymät erilaiset Sunshine -lait estävät valtion virastoja kokoamasta salaa, jos yleisen edun mukaisista asioista päätetään. Yksityisiä johtokuntia voidaan edelleen järjestää arkaluonteisten asioiden käsittelemiseksi, mutta yleisön on voitava käyttää kaikkia julkisten kokousten tallenteita.