Foneettinen transkriptio on prosessi, jossa sanat kirjoitetaan niiden foneettisten ääntämien mukaan. Foneettisten ääntämien käyttäminen kopioidussa puheessa on hyödyllistä kielitieteilijöille ja ihmisille, jotka oppivat uutta kieltä. Foneettisessa transkriptiossa käytetään erikoismerkkejä, jotka osoittavat eron tiettyjen sanojen ääntämisessä. Esimerkiksi sana “ansa” kirjoitettaisiin “træp” erottaakseen sen muista “a” -äänistä sanoissa, kuten “oikeudenmukainen”.
Fonetiikan tutkimus kielellä on kyse sanojen äänistä. Kielitieteilijät tutkivat monia sanojen ääniä, alkaen ääntämisen aikana käytetystä suun osasta aina näiden liikkeiden tuottamaan äänityyppiin. Fonetiikka voi olla hyödyllinen työkalu monille ihmisille, ja sanakirjat käyttävät sanojen foneettisia käännöksiä kirjallisen version kanssa osoittaakseen, miten ne pitäisi lausua. Englannin kieli on tässä suhteessa erityisen monimutkainen, koska sanoilla voi olla eri ääntäminen, vaikka ne kirjoitetaan samalla tavalla, kuten “minuutti” on substantiivi, joka viittaa ajanjaksoon, sekä adjektiivi, joka tarkoittaa “pieni”. Tavat, joilla amerikkalainen ääntäminen eroaa brittiläisestä ääntämisestä, voidaan myös osoittaa fonetiikan avulla.
Brittiläisen ja amerikkalaisen englannin erottaminen foneettisen transkription avulla on hyvä tapa ymmärtää järjestelmän perusteet. Sana “piste” brittiläisessä englannissa lausutaan “o” -äänellä, joka on samanlainen kuin sana “paljon” tai “pariton”. Amerikkalaisessa englannissa sama sana lausutaan samantyyppisellä “o” -äänellä, joka löytyy sanoista, kuten “start” tai “isä”. Foneettisen transkription kyky näyttää erot sanojen tiettyjen ääntämien välillä on syy, miksi se on erityisen hyödyllinen kielitieteilijöille, jotka tutkivat kielen kehitystä ja käyttöä. Jos kielitieteilijä haluaisi näyttää, miten texasilaiset ääntämiset eroavat kalifornialaisista ääntämisistä, foneettisen kielen käyttö olisi ainoa tapa tehdä se jäsennellysti ja kirjallisesti.
Myös muut äänet ja puhepuolet, jotka puuttuvat kirjallisesta kielestä, voidaan välittää foneettisella transkriptiolla. Yksi erityisen hyvä esimerkki tästä on stressi tai korostus, jota voidaan soveltaa kokonaisiin sanoihin tai tiettyihin sanojen osiin. Foneettisella kielellä on erityinen symboli – samanlainen kuin heittomerkki – jota käytetään osoittamaan stressiä ja mikä tärkeintä, se voidaan lisätä sanan tiettyyn kohtaan, jota tulisi korostaa.