Valuuttatermiini on valuutan nykyisen valuuttakurssin ja valuuttatermiinitermiinien välisen kurssin välinen ero. Teoriassa se voi osoittaa tavan, jolla markkinat odottavat valuuttakurssin muuttuvan tulevaisuudessa. On myös teoria, jonka mukaan termiinipreemio liittyy kahden asianomaisen maan korkojen väliseen eroon.
Valuuttamarkkinoilla on kahdenlaisia valuuttakursseja. Spot -korko on nykyinen keskikurssi, jolla kauppiaat vaihtavat valuuttoja. Valuuttatermiini on kurssi, jolla kauppiaat suostuvat vaihtamaan valuuttoja tulevaisuudessa. Riippuen siitä, mikä spot -korko on kyseisenä päivänä, yksi kaupan kauppiaista tulee eteenpäin. Tämä johtuu siitä, että he voivat hyödyntää eroa kaupan loppuun saattamisessa käyttämänsä valuuttakurssin ja sen kurssin välillä, jonka he voivat saada käteisellä avoimilla markkinoilla.
Termiinikorko ilmoitetaan aina tietyllä aikavälillä. Esimerkiksi 12 kuukauden termiinikorko koskee valuuttatermiinejä, jotka on määrä saattaa päätökseen 12 kuukauden kuluessa. Tämän päivän spot -koron ja tietyn keston termiinikoron välinen ero tunnetaan termiinipreemiona. Se ilmoitetaan prosentteina ja se voi olla joko positiivinen tai negatiivinen luku. Jos luku on negatiivinen, mikä tarkoittaa, että termiinikorko on alempi kuin spot -korko, eroa kutsutaan yleensä termiinialennukseksi.
Termiinipreemion pitäisi antaa jonkin verran viitteitä siitä, miten markkinat odottavat valuuttakurssien muuttuvan. Koska termiinikorko määräytyy useiden valuuttatermiinien perusteella, se on käytännössä yksittäisten kauppiaiden ennusteiden keskiarvo. Todellisuudessa inhimillinen erehdys, markkinoiden luottamus ja tapahtumien arvaamattomuus merkitsevät usein sitä, että termiinisopimuksissa käytettyjen korkojen ja kyseisten kauppojen toteutumishetkellä voimassa olevien spot -korkojen välillä on usein vain vähän suhdetta.
Korkopariteetiksi kutsutun teorian mukaan termiinipreemion ja sijoittajien käytettävissä olevien korkoerojen välillä on johdonmukainen suhde molemmissa maissa, joiden valuutat muodostavat asianmukaisen valuuttakurssin. Tämän teorian logiikka on, että aina kun tämä suhde vääristyy, vääristymä vaikuttaa kannattavimpiin taktiikoihin, joihin liittyy se, mihin maahan sijoitetaan ja vaihdetaanko valuutat nyt vai termiinisopimuksen kautta. Sijoittajien reaktion tähän pitäisi vääristää markkinat takaisin alkuperäiseen asemaansa, jolloin korkopariteetista tulee itsekorjaava suhde.