Fraktioitu hepariini, joka tunnetaan myös nimellä pienimolekyylipainoinen hepariini (LMWH), on synteettinen antikoagulantilääke, jota käytetään tromboosin hoitoon. Fraktioimattomasta hepariinista johdettu fraktioitu hepariini on ennustettavampi käytettäessä lääkkeenä ja sillä on vähemmän lyhyen ja pitkän aikavälin sivuvaikutuksia. LMWH: n tuottamiseksi on olemassa useita menetelmiä, joista jokainen luo lääkkeen, jolla on erilaiset biologiset ominaisuudet. Vuodesta 2011 lähtien LMWH: n parhaita käyttötarkoituksia tutkitaan.
Fraktioitu hepariini on tehokas keino estää tromboosia tai pysäyttää jo muodostuneen hyytymän kasvu. Lääketieteellisissä olosuhteissa, kuten syvä laskimotukos, yksi LMWH-injektio voi pysäyttää hyytymän kasvun ja vähentää potilaan keuhkoembolian riskiä. Lisäksi LMWH voi estää hyytymän muodostumisen riskialttiilla henkilöillä, kuten lihavilla, vanhuksilla ja leikkauksessa olevilla potilailla. Kaikissa tapauksissa fraktioitu hepariini ei kuitenkaan pysty hajottamaan jo muodostuneita hyytymiä. Lääkärin on ehkä käytettävä yhdistelmää veren ohennusaineista, antikoagulanttilääkkeistä ja leikkauksesta hyytymän tuhoamiseksi.
Toisin kuin fraktioimaton hepariini, fraktioitu hepariini on johdonmukaisempi lääke ja aiheuttaa vähemmän riskiä potilaille. Fraktioimattomalla hepariinilla, joka on kerätty luonnollisista lähteistä, kuten lehmistä ja sioista, on vaihteleva tehoalue yhdisteen molekyylipainon vaihtelun vuoksi. Esimerkiksi fraktioimattoman hepariinin käyttö voi estää liikaa kehon kykyä hyytyä verta. Jo heikentyneelle potilaalle tämä sivuvaikutus voi olla tappava. Vaikka LMWH: ta on monia muotoja, yhden käyttö johtaa potilaan ennustettaviin ja johdonmukaisiin tuloksiin.
Lääkeyritykset tuottavat fraktioitua hepariinia eri prosesseilla. On olemassa kuusi suurta tuotantomenetelmää, joista kukin tuottaa LMWH -tyyppiä, jolla on hieman erilaiset antikoagulanttivaikutukset. Tämä tehokkuusalue on hyödyllinen potilaille, koska sen avulla lääkäri voi valita antikoagulantin, jolla on haluttu vaikutus, mutta ei aiheuta potilaalle tarpeetonta vaaraa. Toinen hyöty kaikista LMWH -muodoista on se, että lääkkeellä on pienempi sivuvaikutusten riski kuin fraktioimattomalla hepariinilla. Esimerkiksi potilaalla, joka käyttää LMWH: ta pitkään, on pienempi riski sairastua osteoporoosiin.
Fraktioidun hepariinin parhaiden käyttötarkoitusten tutkimista jatketaan. Vuonna 2003 julkaistu tutkimus osoitti, että tietty LMWH -muoto oli tehokkaampi kuin toinen muoto ehkäisemään tromboosia syöpäpotilailla. Lisäksi tämä tutkimus osoittaa, että lääketieteellisellä yhteisöllä on vielä paljon opittavaa LMWH: sta. On hyvin todennäköistä, että ajan myötä LMWH voi pelastaa vielä enemmän ihmishenkiä.