Kun sanat putoavat suustasi, joita et aikonut, oletko todella tarkoittanut niitä jossakin syvältä tukahdutetussa osassa itseäsi? Ovatko ne puolitietoisten tai tukahdutettujen toiveiden ilmaus vai yksinkertainen kielenkäyttö? Annamme näille tahattomille sanoille ja lauseille nimen Freudian slip, ilmaisemalla, että jossain syvällä me tarkoitamme sitä, mitä emme halunneet sanoa. Sigmund Freud kuvaili tätä ilmiötä kutsuen sitä saksaksi Fehlleistungiksi ja englanniksi parapraxisiksi.
Sanat kääntyvät vastaavasti virheelliseksi ja muuksi teoksi, ja Freudin selitys nyt nimitetylle Freudin lipsahdukselle on, että nämä sanalliset lipsahdukset merkitsivät usein taustalla olevaa aikomusta, vaikka ne olisivatkin hyvin pieniä. Analyytikolle tällaiset lipsahdukset olivat erinomaisia uutisia, koska ne saattoivat antaa analyytikolle suunnan hoidon aloittamiseen tai ilmaista jotain potilaan mielessä, joka tarvitsi keskustelua. Toisin kuin nykyään, jossa freudilainen lipsahdus voidaan nähdä usein seksuaalisesti motivoituneena tai kaksinkertaisena, Freud ei välttämättä liittänyt näihin asioihin seksuaalista motivaatiota. Sen sijaan ne olivat vain ikkuna, joka saattaa heijastaa syvempää merkitystä tai tapa päästä sanojen takana oleviin tunteisiin.
Joskus Freudin lipsahdus tulkitaan väärin tiedostamattomien halujemme ilmaisuksi. Tätä on vaikea ymmärtää, jos otat freudilaisen analyysin vakavasti, koska ego ei voinut niin helposti päästä tajuttomaan mieleen. Sen sijaan nämä lipsahdukset olisi ymmärrettävä tukahdutettujen toiveiden ilmaisuna, jotka eivät ole niin syvästi upotettuja tiedostamattomiin ajatusprosesseihin. Ne voivat olla puolitajuisia, mutta freudilaisen lipsahduksen tekijä ei täysin ymmärrä niitä.
Toisaalta Freudin teoria on todistamaton. Sanomamme voivat johtua siitä, mitä kieltä olemme oppineet, yksinkertaisista puhe- tai kieliopillisista virheistä, uupumuksesta, alkoholin liiallisesta käytöstä tai monista muista asioista. Lisäksi jos tulkinnan pätee toiselle henkilölle, hänen tulkintansa kielestä voi olla täysin erilainen kuin puhujan. Jos joku tulkitsee aina muiden ihmisten kieltä jotenkin seksuaalisesti, voi olla mahdollista, että luiskaus kuuluu tulkille eikä puhujalle.
Nykyaikaisessa mielessä termiä Freudian slip ei analysoida liikaa. Jos sanomme vahingossa jotain väärin ja olemme tietoisia siitä, voimme nopeasti lisätä ”freudilaisen lipsahduksen” nauramaan omille kielivirheillemme. Tässä mielessä saatamme vitsata aikomuksellamme tai olla vakavia. Paljon riippuu olosuhteista, joissa tällaiset liukastumiset tapahtuvat.