Fundamentalistinen teologia tutkii kristillisen uskonnon puolustamista, erityisesti katolisen kirkon oppeja. Se liittyy läheisesti anteeksipyyntöön, mutta termiä “perustavanlaatuinen teologia” käyttävät lähes yksinomaan katoliset, kun taas anteeksipyyntö viittaa minkä tahansa uskomusjärjestelmän puolustamiseen. Sitä ei myöskään pidä sekoittaa fundamentalistiseen teologiaan, joka on minkä tahansa fundamentalistisen uskonnollisen ryhmän uskomusjärjestelmä. Perusteologialla on kolme päätavoitetta: osoittaa uskonnon pätevyys, osoittaa totuus kristillisestä uskonnosta yleensä ja osoittaa, että katolinen kirkko on ilmoituksen erityinen lähde.
Teistisen uskomuksen pätevyyden osoittaminen ylittää yrityksen yrittää todistaa jonkinlaisen jumaluuden olemassaolo. Teistinen usko tässä mielessä on usko paitsi Jumalan olemassaoloon myös siihen, että Jumala on edelleen mukana ihmisten asioissa tai maailmankaikkeuden jatkumisessa. Fundamentalistiset teologit voivat puolustaa teismiä useiden filosofisten tai metafyysisten argumenttien perusteella, kuten esimerkiksi sen, että maailmankaikkeuden järjestyksen olemassaolo edellyttää uskoa johonkin olentoon sen tilaamiseksi. Ne voivat sisältää myös väitteitä ihmissielun luonteesta ja moraalisesta vastuusta Jumalalle.
Toinen perustavanlaatuisen teologian tavoite on osoittaa, että jotakin jumalallisesta luonteesta voidaan tunnistaa ilmoituksen kautta, erityisesti kristillisen uskonnon ilmoituksissa. Nämä väitteet liittyvät yleensä Raamatun historiallisuuden ja inspiraation puolustamiseen. Pahoittelija saattaa väittää, että Kristuksen tuleminen täytti useita Vanhassa testamentissa ennustettuja satoja vuosia etukäteen tai että Vanhan testamentin tapahtumat, kuten vedenpaisumustarina, tukevat arkeologisia todisteita. Joitakin väitteitä voidaan esittää Mooseksen lain moraalisesta paremmuudesta muihin nykyajan moraalikodeihin verrattuna. Monet teologit ovat myös ehdottaneet historiallisia todisteita Kristuksen ylösnousemuksesta.
Fundamentaliteologia pyrkii myös osoittamaan, että katolinen kirkko, eikä mikään muu henkilö tai instituutio, on lopullinen ilmoituksen lähde. Katoliset väittävät, että kristinuskon oli tarkoitus olla sosiaalinen rakenne eikä vain yksilöllinen elämäntapa, ja että katolisella kirkolla on valtuudet jatkaa puhumista Jumalan puolesta. Tämä väite katolisten mukaan perustuu sekä Raamattuun että varhaiseen kirkkohistoriaan. Katoliset jäljittävät paavin historian aina Pietarille, joka heidän mukaansa sai kirkkopäällikön valtuutensa Kristukselta itseltään.