Fyysinen komedia on yksi ihmiskulttuurin vanhimmista huumorimuodoista. Toisen ihmisen kaatumisen, likaantumisen, iskujen, esteiden ylittämisen tai temppujen katsominen on aina ollut suosittu viihdelähde kaikenikäisille yleisöille. Fyysinen komedia riippuu usein schadenfreude -tunteesta, salaisesta nautinnosta, jonka yleisö voi saada esiintyjän todellisen tai kuvitteellisen onnettomuuden todistamisesta. Sirkusklovni, joka ottaa osuman seltzervesiä kasvoilleen, tai koomikko, joka tekee koomisesti liioiteltua sisäänkäyntiä, käyttää fyysisyyttään myydäkseen vitsi yleisölle. Fyysinen komedia ei välttämättä ole matala harrastusmuoto, koska monet mimmit ja koomikot voivat kertoa yksityiskohtaisia tarinoita pelkästään kehon liikkeen avulla.
Yksi fyysisen komedian mestareista oli myöhäinen mykkäelokuvakoomikko Buster Keaton. Keatonin elokuvat perustuivat usein hänen halukkuuteensa asettaa itsensä riskialttiisiin tilanteisiin visuaalisen vitsin vuoksi. Esimerkiksi Keatonin näky stoiikallisesti ratsastavan höyryjunan männillä viihdytti yleisöä teon pelkän fyysisyyden vuoksi. Muut mykkäelokuvan tähdet, kuten Charlie Chaplin ja Harold Lloyd, käyttivät myös fyysisiä temppuja ja visuaalista huumoria elokuvissaan. Charlie Chaplinin hahmo ”The Tramp” heittäytyi rutiininomaisesti liikkuvan auton eteen tai joutui lentävien esineiden iskuun. Lloydin elokuvissa esitettiin hänen kykynsä roikkua epävarmasti korkeista rakennuksista tai tehdä muita näennäisesti mahdottomia vahvuuksia.
Monet nykyaikaiset koomikot käyttävät myös fyysistä komediaa teoissaan. Esimerkiksi edesmennyt John Ritter ottaisi vähintään yhden harjoituksen sitcom Three’s Company -sarjan jaksoa kohden. Jotkut tilannekomedioiden parhaasta huumorista ovat peräisin komedioista, kuten hitaasta palovammasta tai muiden tunteiden koomisista ilmaisuista. Hahmo Kramer sitcom-komediassa Seinfeld tuli kuuluisaksi liioiteltuista sisään- ja uloskäynneistään sekä hänen ylivoimaisista fyysisistä liikkeistään, kun hän toimitti linjansa. Näyttelijä Jim Carrey tuli tunnetuksi myös kyvystään käyttää fyysistä komediaa parantaakseen koomista kohtausta. Monien suosittujen sarjakuvien lähtökohta perustuu fyysisempään komediaan tai näkyihin, kuten loputtomiin kissa-hiiri -matkoihin kojootin ja roadrunnerin tai kirjaimellisen kissa- ja hiiritiimin välillä, joka tunnetaan nimellä Tom ja Jerry.
Klovnit ja miimit keskittyvät ensisijaisesti fyysiseen ja visuaaliseen huumoriin, koska niillä on luonnolliset rajoitukset dialogilla. Mimmin tai klovnin on käytettävä fyysisyyttään luodakseen kohtauksen, pelatakseen sen läpi ja myymällä punchline yleisölle. Jopa stand-up-koomikoiden, jotka käyttävät puhuttua dialogia, on ajoittain käytettävä fyysistä komediaa parantaakseen vitsiä. Useat koomikot, erityisesti myöhäinen Lucille Ball ja koomikko Carol Burnett, voivat onnistuneesti yhdistää sanalliset ja fyysiset komediataidot viihdyttääkseen yleisöä. Fyysiset koomikot ovat riippuvaisia samasta ajoituksen tunteesta kuin muuntyyppiset koomikot saadakseen halutut tulokset.