Yritykset voivat kirjata vuokrasopimukset joko toimintakuluina tai pääomasijoituksina. Päätös vaikuttaa yhtiön tilinpäätökseen ja sitä voidaan manipuloida antamaan epätarkka kuva yrityksen taloudellisesta tilasta. Yhdysvalloissa yleisesti hyväksytyt kirjanpitoperiaatteet (GAAP), jotka säätelevät yritysten taloudellista raportointia, asettavat standardeja, joilla valvotaan tilinpäätösten manipulointia vuokrasopimusten luokittelun avulla. GAAP-vuokrakirjanpito edellyttää, että kirjanpitäjät soveltavat vuokrasopimukseen neliosaista testiä määrittääkseen, pitäisikö se luokitella toiminta- vai pääomavelvoitteeksi.
Yritysleasingsopimuksia on yleensä kahdenlaisia, jotka sisältävät käyttöleasingsopimukset ja pääomaleasingsopimukset. Vuokrasopimuksella yritys voi vuokrata laitteita kuukausimaksulla ilman, että se ostaa niitä suoraan. Jos vuokrasopimus antaa yritykselle oikeuden käyttää laitetta tietyn ajan ilman omistusoikeutta, kuukausimaksu katsotaan toimintakuluksi. Kulu kirjataan pois tavanomaisena vuosittaisena liiketoiminnan kuluna ja se näkyy yhtiön tuloslaskelmassa.
Jos vuokrasopimus päättyy siten, että yritys omistaa kaluston tai antaa yrityksen ostaa laitteet alennettuun hintaan vuokra-ajan päättyessä, vuokrasopimus katsotaan pääomavelvoitteeksi. Tässä skenaariossa vuokrasopimuksella on enemmän yhteistä pitkäaikaisen rahoitusjärjestelyn kuin todellisen vuokrajärjestelyn kanssa. Pääomaleasing synnyttää yrityksen taseeseen omaisuuden ja velan. Yhtiön on poistettava omaisuuserästä vuosittain ja se voi vähentää vain vuokrasopimuksesta maksetut korot.
Yrityksillä on tapana luokitella vuokrasopimukset mieluummin toimintakuluiksi pitääkseen ne pois taseesta. Vuokramaksu tuloslaskelmassa näyttää lyhytaikaiselta kululta, joka voidaan luopua milloin tahansa, jos yrityksen on pienennettävä kuluja kannattavuuden säilyttämiseksi. Päinvastoin, taseessa oleva velka vaikuttaa yhtiön taloudelliseen asemaan, koska se on monivuotinen velvoite, jota ei useinkaan voida peruuttaa ilman merkittäviä kuluja.
GAAP-leasingkirjanpitoa muutettiin, jotta estetään taseen manipulointi vuokrasopimuksen virheellisestä luokittelusta. Yhdysvaltojen rahoitusstandardit edellyttävät nyt kirjanpitäjien soveltavan vuokrasopimuksiin neliosaista testiä ennen kuin ne luokitellaan käyttö- tai pääomaksi. Jos vuokrasopimus sisältää jonkin neljästä testikriteeristä, se tulee luokitella asianmukaisesti pääomavelvoitteeksi GAAP-vuokrakirjanpitostandardien mukaisesti.
Kaksi pääomaleasingsopimusten GAAP-leasinglaskennan kriteereistä koskee laitteiden luovuttamista sopimuksen päättyessä. Jos yritys omistaa kaluston tai sillä on lopussa mahdollisuus ostaa laitteet edulliseen hintaan, vuokrasopimus katsotaan pääomaksi. Myös, jos vuokramaksujen nykyarvo on yli 90 prosenttia kaluston käyvästä markkina-arvosta tai jos vuokra-aika on yli 75 prosenttia hyödykkeen vaikutusajasta, sopimus katsotaan pääomavelvoitteeksi.