Genomikartta on visuaalinen kaavio, joka edustaa organismin täydellistä geneettistä rakennetta. Monet ihmiset sekoittavat genomin geeneihin, mutta ero on siinä, että geenit ovat vain yksi osa genomista, joka on koko rakenne, joka koostuu muista komponenteista, kuten deoksiribonukleiinihaposta (DNA) ja ribonukleiinihaposta (RNA). Tietyssä mielessä geenikartta on piirros vain yhdestä talon huoneesta, mutta genomikartta ei ole vain talon, vaan myös takapihan, kuistin ja koko tontin, jolla talo istuu. Genomikartoitusta voidaan soveltaa mihin tahansa organismeihin ja eläimiin, mutta luultavasti yleisin sovellus on kansainvälinen hanke nimeltä “Human Genome Project”, joka auttaa dekoodaamaan koko ihmiskehon genomin.
On aina muistettava, että genomikartta on vain esitys, ei itse asia. Se käyttää vain numeroita, kirjaimia ja värejä symboloimaan komponentteja kielellä, jota ihmiset ymmärtävät. Jotkut tutkijat piirtävät kartan lineaarisesti, kuten rivit ja rivit värillisiä viivakoodeja, jotka sijaitsevat vierekkäin tai päällekkäin. Näiden viivakoodien vieressä on numeroitu koodi, kuten “D14S72”, joka voi viitata tiettyyn kromosomiin. Toiset tutkijat mieluummin havainnollistavat karttaa ympyrässä, jossa on pieniä värillisiä viivoja vierekkäin ja numeroita niiden alapuolella.
Genomikartan tarkoitus on paikantaa muita tuntemattomia geenejä tarkastelemalla jo löydettyjä geenejä, jotka voivat toimia “maamerkeinä”, hyvin paljon kuin maamerkki kaupungin kartalla, joka kertoo kuljettajalle, minne hän on menossa. Sekvensoitu DNA, jossa tutkijat ovat määrittäneet DNA-komponenttien järjestyksen, voi olla myös muita maamerkkejä. Analysoimalla näitä geenejä ja DNA:ta tutkijat voivat myös laskea ja ennustaa, mitkä geenit liittyvät niihin, mikä tekee kartasta suuremman ja kattavamman.
Genomikartta on erittäin hyödyllinen tutkittaessa tiettyjä sairauksia, erityisesti geneettisiä, kuten Huntingtonin tautia ja tiettyjä syöpiä. Tiedemiehet yleensä jäljittävät geenejä, jotka perhe on perinyt sukupolvelta toiselle. On havaittu, että joillakin periytyneillä geenin “maamerkeillä” on taipumus asettua lähelle sairautta aiheuttavaa tiettyä geeniä. Tällä tavoin genomikartta auttaa tutkijoita rajaamaan ja löytämään tiettyjä geenejä ja sen seurauksena henkilöä tai perhettä ryhtymään ennaltaehkäiseviin toimenpiteisiin varautuakseen tautiin tai suojautuakseen siltä.