Geokemiallinen tutkimus on tutkimusaloite, jonka tavoitteena on määrittää maapallon alla yleisesti esiintyvien aineiden läsnäolo. Tällaisiin etsintöihin sisältyviä yleisiä aineita ovat kaasu, öljy ja öljy sekä mineraalit, hiili ja metallimalmit. Useimmat tällaiset tutkimukset sisältävät lopulta porauksen maapallolle yhdessä tai useammassa testipaikassa. Joillakin maailman alueilla geokemiallinen etsintä on erittäin kiistanalaista ja useimmissa paikoissa erittäin säänneltyä.
Monet aineista, joita ihmiset käyttävät päivittäin, on valmistettu maapallolla olevista aineista. Ilmeisin esimerkki on autojen bensiini. Öljytuotteita käytetään myös muovien valmistuksessa, joita löytyy tuotepakkauksista, astioista, leluista, koruista ja lukemattomista muista yleisistä kotitaloustuotteista. Muita geokemiallisen etsinnän tuotteita ovat kulta, hopea, kupari, jalokivet, hiili ja uraani.
Olisi äärimmäisen kallista aloittaa poraus yksinkertaisesti missä tahansa geokemiallisen resurssin epäiltynä, ja useimmissa tapauksissa se olisi ajan ja rahan tuhlausta. Tällainen toiminta ei missään tapauksessa ole sallittua useimmissa paikoissa. Sen sijaan suoritetaan tutkimusmatka sen määrittämiseksi, johtavatko poraukset todennäköisesti halutun resurssin sieppaamiseen.
Geokemiallisen etsinnän alkuvaiheet voidaan usein suorittaa vähäisellä ympäristö- ja ilmakehävaikutuksella. Tutkimusalueen kasvit, vesi ja maaperä voivat usein tarjota indikaattoreita alla olevista geokemiallisista resursseista. Kemistit voivat suorittaa erilaisia testejä paljastaakseen näiden indikaattoreiden läsnäolon. Ne voivat myös testata kiviä, ilmaan karkotettuja kaasuja ja sedimenttiä puroissa tai järvissä tiettyjen kemiallisten poikkeavuuksien esiintymisen suhteen, jotka viittaavat etsimäänsä resursseihin.
Kun alustavat testit on suoritettu, ainoa todellinen tapa määrittää, onko resursseja, on testata pora. Tämä on geokemiallisen etsinnän vaihe, jota hallitukset ja ympäristöyksiköt säätelevät tiukimmin. Onnettomuuksia voi tapahtua ja niiden tuloksilla voi olla vakava vaikutus laajaan maantieteelliseen alueeseen. Tällainen poraus on yleensä tehtävä vain asianmukaisilla luvilla ja tiukasti valvotuilla menetelmillä ja menettelyillä.
Testiporaukseen liittyvän riskin aste aiheuttaa myös menettelyn kiistanalaisuuden. Joidenkin mielestä mahdolliset riskit ovat liian suuret perustellakseen voittoja, kun taas toiset uskovat päinvastoin. Joillakin maailman alueilla kaivostyöntekijöitä kohdellaan lähinnä orjatyönä, mikä on toinen tekijä, joka edistää kiistaa geokemiallisesta etsinnästä ja sitä seuraavasta resurssien louhimisesta.