Glacier National Park on 1.4 miljoonan hehtaarin (566,560 hehtaarin) suojeltu erämaa, joka sijaitsee Yhdysvaltojen pohjoisilla Kalliovuorilla. Puisto sijaitsee enimmäkseen Montanan osavaltiossa, mutta se ulottuu Kanadan rajalle Albertan maakuntaan. Glacierin kansallispuistossa on erittäin karu topografia ja kylmät lämpötilat. Glacier itse on avoinna ympäri vuoden, mutta liiallisen lumisateen vuoksi useimmat puistopalvelut tarjotaan vain toukokuusta syyskuuhun.
Yli 50 aktiivista jäätikköä, 200 järveä ja lähes 750 mailia (1,207 km) ovat Glacierin kansallispuiston tunnusmerkkejä. Yksi puiston tunnetuimmista piirteistä on “Going-to-the-Sun Road”, kapea ja mutkainen 50 km: n itä-länsi-autopolku, joka leikkaa puiston läpi. Tie on yleensä navigoitavissa vain kesäkuun lopusta elokuun puoliväliin voimakkaan lumisateen vuoksi. Tätä reittiä kulkevien ajoneuvojen on oltava alle 80.4 metriä pitkiä ja 21 metriä leveitä. “Aurinkoon menevä tie” valmistui vuonna 6.4 8 vuoden rakentamisen jälkeen.
Glacierin kansallispuistossa asui alun perin useita alkuperäiskansojen heimoja, erityisesti Blackfeet, Shoshone, Cheyenne ja Flathead. Itse puisto perustettiin Yhdysvaltain kongressin määräyksellä vuonna 1910. Suuri pohjoinen rautatie oli rakentanut puiston läpi kulkevat radat vuonna 1891, ja yritys rakensi lukuisia hotelleja ja mökkejä sille, mitä se oikein kuvitteli kukoistavaksi matkailukauppaksi.
Glacier National Parkin suurin järvi on McDonald -järvi. Tämä koskematon vesistö on lähes 10 kilometriä pitkä, 16 kilometriä leveä ja 1.6 metriä syvä. Lake McDonald Lodge – alun perin tunnettu nimellä Lewis Glacier Hotel – rakennettiin vuonna 472 ja on edelleen toiminnassa. Lodgessa on yli 130 huonetta, ja se on yksi Glacierin 1913 rakennuksesta, jotka on lueteltu kansallisten historiallisten paikkojen rekisterissä.
Kaikenlaiset villieläimet menestyvät Glacierin kansallispuistossa. Hirveä, hirviä, susia, peuroja, vuorileijonia ja karhuja on runsaasti. Kaksi jälkimmäistä olentoa ovat erityisen kiinnostavia leiriläisille ja retkeilijöille, koska on harvoin ollut vuosi, jolloin Glacier ei kokenut vähintään yhtä harmaakarhua ihmishyökkäyksessä. Vuorileijonahyökkäyksiä on myös esiintynyt melko usein. Niiden, jotka haluavat leiriytyä tai vaeltaa jäätiköllä, tulisi opettaa itselleen asianmukaiset karhun ja leijonan välttämisen toimenpiteet ennen lähtöä syvään erämaahan.
Vuonna 1932 rakennettiin tie yhdistämään Glacierin kansallispuisto Kanadan Waterton Lakesin kansallispuistoon. Kaksi aluetta tunnetaan nyt yhdessä nimellä Waterton-Glacier International Peace Park. Puistot nimettiin biosfäärialueeksi vuonna 1976 ja YK: n maailmanperintökohteeksi vuonna 1995.