Homeostaasi voidaan määritellä organismin taipumuksena ylläpitää eri sisäisten järjestelmien tasapainoa käyttämällä erilaisia biokemiallisia ja fysikaalisia prosesseja. Esimerkkejä ihmisten homeostaasista ovat kehon yritys ylläpitää melko vakio ja normaali verenpaine ja sen pyrkimykset säätää kehon sisäistä lämpötilaa. Toinen esimerkki ihmisen homeostaasista on glukoosin homeostaasi, joka tunnetaan myös nimellä verensokerin säätely tai verensokerin säätely. Glukoosin homeostaasi perustuu kahden hormonin – insuliinin ja glukagonin – tasapainoon ja vuorovaikutukseen, jotta verensokeri pysyy terveenä.
Normaalioloissa keho pystyy tasapainottamaan veressä olevan glukoosin tai sokerin määrän solujen polttoaineeksi tarvitseman glukoosimäärän kanssa. Haiman tuottama insuliinihormoni helpottaa glukoosin kuljetusta soluihin. Liian vähän insuliinia verenkierrossa vähentää glukoosin määrää, jonka solut kykenevät absorboimaan. Tämä nostaa veren glukoositasoa, mikä puolestaan stimuloi haimaa vapauttamaan enemmän insuliinia ja sallii enemmän glukoosin imeytymistä.
Glukoosin homeostaasin yhtälön toinen puoli sisältää glukagonin – toisen haiman tuottaman hormonin. Glukagoni toimii samalla tavalla mutta päinvastoin kuin insuliini. Kun verensokeri on alhainen, haima vapauttaa glukagonia. Hormoni stimuloi maksan vapauttamaan soluihinsa varastoitua glukoosia, mikä nostaa verensokeritasot normaalille tasolle.
Terveellä yksilöllä nämä hormonaaliset vuorovaikutukset ja säätöt pitävät verensokerin melko vakiona ja optimaalisena. Kun jokin keskeyttää tämän glukoosin homeostaasin, henkilö voi kokea verensokeritasoja terveen normaalin alueen ulkopuolella. Hyperglykemiaa tai korkeaa verensokeria voi esiintyä, kun haima tuottaa liian vähän insuliinia tai kun solut ovat resistenttejä insuliinille.
Riittämätön insuliini ja insuliiniresistenssi liittyvät diabetes mellitukseen ja voivat aiheuttaa vakavan hyperglykemian. Diabetesta sairastavien potilaiden on seurattava tarkasti verensokeritasojaan. Usein diabetesta sairastavien on otettava insuliinipistoksia tai suun kautta otettavia lääkkeitä korkean verensokerin hallitsemiseksi. Hoitamattomana diabetes mellitus ja siihen liittyvä hyperglykemia voivat vahingoittaa munuaisia, silmiä ja verenkiertojärjestelmää.
Hypoglykemiaa tai matalaa verensokeria pidetään tyypillisesti vähemmän vakavana kuin hyperglykemiaa, ellei hypoglykemiaa esiinny diabetesta sairastavalla potilaalla. Tällaisissa tapauksissa hypoglykemia voi tarkoittaa annetun insuliinin tai suun kautta otettavan lääkityksen yliannostusta, mikä voi johtaa vaarallisen alhaiseen verensokeritasoon. Vähemmän vakavia tapauksia voi ilmetä paaston, ylikuormituksen tai jonkin aineenvaihduntatilanteen vuoksi. Hypoglykemian oireita ovat väsymys, pahoinvointi ja huimaus.