Glukoosipitoisuus on mitta nestemäisessä liuoksessa olevien glukoosimolekyylien määrästä. Jos glukoosiliuos koostuu puhtaasta vedestä, johon glukoosi on liuotettu, glukoosipitoisuus ilmoitetaan usein prosentteina. Lääketieteessä veren tai virtsan glukoosipitoisuudet ovat tärkeitä terveydentilan indikaattoreita. Näissä nesteissä glukoosin mittaus ilmaistaan yleensä millimooleina litrassa (mmol/l).
Lääketieteessä veren glukoosipitoisuutta kutsutaan useammin verensokeriksi. Terveellä aikuisella verensokerin odotetaan yleensä olevan 3.6 mmol/l – 5.8 mmol/l. Veren glukoosipitoisuus pyrkii kuitenkin nousemaan aterian nauttimisen jälkeen. Tyypillisesti verensokeripitoisuus on alimmillaan ensimmäisenä aamulla, kun henkilö nousee eikä ole vielä syönyt aamiaista.
Glukoositesti potilaan verensokeritason määrittämiseksi suoritetaan yleensä testiliuska- tai muovinauhalla, jolle asetetaan pieni pisara verta. Testiliuska sisältää erityisiä kemikaaleja, jotka ovat vuorovaikutuksessa veren glukoosin kanssa. Testipaperi asetetaan sitten erityisesti määritettyyn mittariin, joka näyttää veren glukoosipitoisuuden.
Glukoosin seuranta on erittäin tärkeää diabeetikoille. Näillä henkilöillä verensokeria ei voida säätää kunnolla. Diabeetikon verensokeri nousee vaaralliselle tasolle, mistä seuraa erilaisia oireita, jotka voivat olla erittäin vakavia sairauden ääritapauksissa. Diabeetikot voivat hallita verensokeritasoaan lääkkeiden avulla ja huolehtia ruokavaliostaan huolellisesti.
On olemassa monia diabeteksen muotoja, joiden kaikkien tärkein oire on kohonnut veren glukoosipitoisuus. Kolme yleisintä tyyppiä ovat tyypin 1 diabetes, tyypin 2 diabetes ja raskausdiabetes. Tyypin 1 diabetesta sairastavilla on heikentynyt kyky tuottaa insuliinia, hormonia, joka säätelee veren glukoosipitoisuutta. Tyypin 2 diabetekselle on tunnusomaista normaalit insuliinitasot, mutta häiriö solujärjestelmässä, jotka normaalisti reagoivat insuliiniin ja vähentävät verensokeria. Raskausdiabetes on diabeteksen muoto, joka esiintyy raskaana olevilla naisilla ja on usein ohimenevä, ja veren glukoosipitoisuuden säätö palaa normaaliksi vauvan syntymän jälkeen.