GPRS -SIM -kortti on pieni tekninen laite, jota käytetään auttamaan älypuhelimia, jotka on määritetty GPRS -pakettialustalle, muodostamaan yhteys verkkoon ja lähettämään ja vastaanottamaan tietoja. Vaikka GPRS -verkko on edelleen olemassa monissa paikoissa, erityisesti sitä varten suunnitellut puhelimet ovat yhä harvinaisempia. Sellaisenaan nämä kortit ovat yhä vanhentuneita, eikä niitä yleensä valmisteta enää. Puhelimet, jotka käyttävät niitä, voivat silti toimia, mutta käyttäjiltä puuttuu tyypillisesti uusien ja nykyaikaisten alustojen tuki ja verkon vahvuus. Useimmissa tapauksissa tämä vuonna 2000 käyttöön otettu kortti toimii samalla tavalla kuin mikä tahansa muu nykyaikaisempi SIM -kortti. Ero on yleensä ilmeisin latausnopeuksien ja yhteyden voimakkuuden suhteen.
Teknologian ymmärtäminen yleensä
Yleinen pakettiradiopalvelu on eräänlainen matkapuhelinverkko, joka on yleisimpiä Euroopassa ja osassa Aasiaa, vaikka joissakin Kanadan ja Pohjois -Amerikan osissa on myös rajallisia paikkoja. Se on suunniteltu toimimaan yhdessä nyt vanhentuneiden 2G -matkapuhelinverkkojen kanssa. GPRS: stä tuli suosittu vuonna 2000, ja ensimmäiset GPRS -SIM -kortilla varustetut kortit ilmestyivät myös tänä aikana.
SIM-kortit ovat pieniä sirupohjaisia työkaluja, jotka toimivat matkapuhelimien perustunnisteina. Niiden avulla se voi muodostaa yhteyden verkkoon, mutta ne tarjoavat myös joitain olennaisia tunnistetietoja; he esimerkiksi määrittävät puhelimelle tietyn numeron, ja niissä on yleensä myös ainakin joitain tietoja, kuten yhteystiedot ja puhelulokit. Ihmiset voivat yleensä vaihtaa SIM -korttinsa puhelimesta toiseen ja tehdä näin pohjimmiltaan laitteensa ydinosat uudessa tai päivitetyssä järjestelmässä. Erityisesti GPRS-SIM-kortti on kortti, joka on suunniteltu tarkoituksellisesti GPRS-yhteensopivaan puhelimeen.
Päätoiminto ja tarkoitus
GPRS: ää varten suunnitellut SIM -kortit mahdollistavat matkapuhelimen vastaanottaa useita erilaisia palveluja. Aina päällä oleva Internet-yhteys mahdollistaa puhelimen jatkuvan yhteyden Internetiin sen sijaan, että joutuisi odottamaan, että puhelin muodostaa yhteyden. GPRS-yhteensopivan multimediaviestinnän täysin digitaalinen luonne, ominaisuus, jota ei ennen nähty puhelimissa, ja joissakin malleissa oli myös pikayhteys ja pikaviestintä (IM). Monet näistä puhelimista pystyivät myös käyttämään sovelluksia, jotka on suunniteltu hyödyntämään WAP -protokollaa.
Tietosuunnitelmat ja palkkarakenteet
Yksi innovatiivisimmista asioista GPRS -verkossa, kun se tuli esiin, on se, että se mahdollisti palveluntarjoajien veloittaa lähetetyistä tiedoista kiinteän yhteysnopeuden sijasta, mikä oli tuolloin tavallisempaa. GPRS -SIM -korttia käyttänyt 2G -verkkopalvelu oli myös helpompi matkapuhelimen akulla kuin palvelu, joka käytti vanhempaa korttityyppiä tai yhteyttä. Tämä oli yksi niistä asioista, jotka auttoivat pienempiä matkapuhelimia mainostamaan, koska paristojen ei tarvinnut olla yhtä suuria kuin ne, joita tarvitaan enemmän energiaa kuluttavia verkkoja varten.
Yleiset pakettiradiopalvelut tarjottiin perinteisesti lisäarvopaketteina matkapuhelinoperaattoreilta. Ihmiset valitsivat usein datapaketit lisäosana matkapuhelinsuunnitelmaa. Nykyään useimmat tulevat kasaan, mutta näin ei aina ollut. Tiedonsiirtonopeus, jonka GPRS-pohjainen yhteys voi saavuttaa, on tyypillisesti 56–114 kilotavua sekunnissa (Kbps). Kun ne esiteltiin ensimmäisen kerran, tämä oli melko nopeaa; nykyaikaisten odotusten mukaan samat hinnat ovat kuitenkin usein melko hitaita. Ihmiset, jotka muodostavat yhteyden GPRS -verkkoihin nykyaikaisemmilla laitteilla, tulevat usein turhautuneiksi, kun verkkosivujen ja muun sisällön lataaminen kestää, varsinkin jos sisältö on optimoitu nopeammille yhteyksille.
Tekniikan tulevaisuus
Matkapuhelintekniikka, kuten useimmat korkean teknologian sektorin osat, muuttuu nopeasti. Jos GPRS oli aikoinaan huippuluokan vaihtoehto, sitä pidetään yhä hitaampana ja toissijaisimpana, koska seuraajat ovat syrjäyttäneet sen. Ensimmäinen oli parannettu datanopeus GSM -kehitystä varten, joka tunnetaan yleisemmin yksinkertaisesti nimellä “E”; 3G- ja 4G -verkot seurasivat pian. GPRS: lle optimoidut SIM -kortit toimivat yleensä edelleen myös näissä kehittyneemmissä verkoissa, mutta eivät aina – eikä luultavasti ikuisesti.