Koko 19 -luvun ja pitkälle 20 -luvulle asti oli yleinen käytäntö myydä kaikkea munista henkivakuutuksiin ja pölynimureihin menemällä ovelta ovelle ja yrittämällä saada kotitalouden asukkaat ostamaan myydtävä tuote. Kaikki eivät kuitenkaan arvostaneet ovelta ovelle -myyjiä, mikä saa jotkut yhteisöt harkitsemaan lainsäädäntöä, joka kieltää tai rajoittaa ovelta ovelle -myynnin käytäntöä. Ensimmäinen yhteisö, joka todella antoi lain, joka kielsi ovelta ovelle -myynnin, oli Green River, Wyoming. Siitä lähtien lakeja tai asetuksia, jotka kieltävät tai rajoittavat ovelta ovelle -myyntiä tai piirtämistä, kutsutaan usein “Green River -asetukseksi” ensimmäisen tällaisen menestyksekkään asetuksen jälkeen.
Ennen kuin tietokoneita, televisiota ja jopa puhelimia käytettiin keinona myydä tuotetta, yritykset lähettivät ovelta ovelle myyjiä myymään. 19 -luvun loppupuolella ja 20 -luvun alussa käytäntö oli erityisen suosittu. Teknologia kehittyi Amerikassa erittäin nopeasti, ja kuluttajille oli tarjolla useita uusia ja jännittäviä tuotteita. Vaikka suurissa suurkaupungeissa oli myymälöitä, joissa tuotteita voitaisiin esitellä ja myydä, monet perheet asuivat maaseudulla ja harvoin matkoja kaupunkiin, mikä teki matkustavista myyjistä täydellisen tavan myydä tavaroita ja palveluita.
Kaikki eivät kuitenkaan arvostaneet satunnaisia kotipuheluita, jotka johtivat ovelta ovelle -myynnin kieltämiseen tai rajoittamiseen. Green River, Wyoming, hyväksyi ensimmäisen ovelta ovelle -myynnin kieltävän asetuksen vuonna 1931, josta tuli tunnetuksi ”Green Riverin asetus”. Pian tämän jälkeen muut yhteisöt hyväksyivät oman versionsa Green River -asetuksesta, joka joko kieltää tai rajoittaa ovelta ovelle -myyntiä. Monet yritykset haastoivat Green Riverin säädöksiä koskevia oikeudellisia haasteita väittäen rikkoneensa perustuslaillisia oikeuksia. Yhdysvaltain korkein oikeus kuitenkin noudatti Green Riverin lakeja.
Nykyään monet yhteisöt käyttävät edelleen jonkinlaista Green River -asetusta ovelta ovelle -myynnin sääntelemiseksi. Vaikka tämäntyyppinen myynti on usein sallittua, monet lait säätelevät vuorokaudenaikaa ja viikonpäiviä, jolloin myynti voi tapahtua. Lisäksi monissa tapauksissa lait kieltävät nimenomaan yritykset myydä asunnoille tai yrityksille, joille on asetettu ”No Trespassing” tai “No Solicitation” -kylttejä, jotka osoittavat, etteivät he ole kiinnostuneita ovelta ovelle -myyjien lähestymisestä.