Global System for Mobile Communications (GSM) -verkko on vakiojärjestelmä, jota useimmat matkapuhelinverkot käyttävät ympäri maailmaa. Käytetäänpä järjestelmässä yleisradioasemien ympärille perustuvaa matkapuhelinverkkoa tai kiertoradan signaaleihin yhdistettyä satelliittitekniikkaa, molemmat tyypit voivat olla osa GSM -verkkoa. GSM Association -järjestön keräämien tilastojen mukaan noin 80 prosenttia kaikista matkapuhelimista ympäri maailmaa on osa tätä verkkoa. Tämän tyyppisissä verkoissa olevat puhelimet käyttävät SIM -korttia (Subscriber Identity Module), kun taas tärkeimmän kilpailevan teknologian, Code Division Multiple Access (CDMA) -puhelimet, eivät käytä sitä.
GSM -toiminto
Yksi GSM -verkon päätavoitteista on helpottaa pääsyä matkapuhelin- ja satelliittialustoille kansainvälisten linjojen yli. Digitaalitekniikan avulla se käyttää järjestelmässään sekä puhe- että datakanavia. Nämä kanavat toimivat vähintään toisen sukupolven (2G) verkossa, mutta monet käyttävät kolmannen sukupolven (3G) tai uudempaa järjestelmää tarjotakseen näitä palveluja asiakkaille.
Tämä mahdollistaa tietojen vaihdon nopeilla datanopeuksilla satelliittien ja matkapuhelinverkkotornien kautta verkkojen ja yrityslinjojen välillä. Esimerkiksi henkilö Tokiossa voi lähettää tekstiviestin Torontossa jollekin Japanin järjestelmän kautta, maiden välisten verkkojen kautta, kunnes se saapuu lopulta vastaanottajan mobiililaitteeseen Kanadassa. Verkko on ollut olennainen erityisesti, kun halutaan luoda maailmanlaajuinen pääsy hätäpuhelinpalveluihin käyttämällä numeroita yksi-kaksi (112) ja ohjata maailmanlaajuinen puhelinliikenne käyttäjän läheisyydessä oleville hätäkeskuksille. Se vastaa myös tekstiviestitekniikan käyttöönotosta 1990 -luvulla.
Historia ja alkuperä
GSM-verkko perustettiin vuonna 1982 korkean tason viestintäasiantuntijoiden tapaamisessa Euroopan posti- ja televiestintähallintojen konferenssissa. Sen alkuperäinen tarkoitus oli käsitellä Euroopan solukkoinfrastruktuuria, mutta se laajeni nopeasti muihin maihin. Monet GSM -verkon standardit ja toimintatavat julkaistaan vuosittain aikakauslehdissä. Nämä auttavat alan asiantuntijoita virtaviivaistamaan viestintäprotokollia järjestelmästä toiseen.
Käytetyt taajuudet
GSM -verkko toimii eri taajuuksilla käytetyn järjestelmän mukaan, joko 2G tai 3G. Kukin taajuus jaetaan sitten eri kanaviin, jotka mahdollistavat lyhyiden digitaalisten tietojen purskeiden lähettämisen GSM -yhteyden kautta. Pohjois -Amerikan verkot toimivat eri taajuuksilla kuin Euroopassa tai Aasiassa. Suuri osa tästä liittyy matkapuhelinten käytön määrään tietyissä osissa maailmaa ja siihen, että Kanada ja Yhdysvallat olivat jo myöntäneet tiettyjä taajuuksia muihin tarkoituksiin.
SIM -kortit GSM -verkossa
GSM -verkon puhelimet käyttävät tyypillisesti SIM -korttia, joka tallentaa tietoja puhelimesta ja sen käyttäjästä, jolloin tiedot voidaan siirtää helposti toiseen laitteeseen. Monet GSM -palveluntarjoajat käyttävät ”SIM -lukitusta” pitääkseen henkilön tietyssä verkossa sovitun ajan. Kun sopimus on valmis, korttia voidaan käyttää uudessa puhelimessa tai eri verkossa. Kilpaileva tekniikka, CDMA, ei käytä näitä kortteja ja vaatii puhelimeen tallennettujen tietojen siirtämisen manuaalisesti tai yhteyden kautta.