Häviökerroin on mittaus siitä, kuinka tehoton kondensaattorin eristemateriaali on. Se mittaa tyypillisesti lämpöä, joka häviää, kun eristin, kuten eriste, altistetaan vaihtelevalle sähkökentälle. Kondensaattorissa on yleensä kaksi metallilevyä ja jonkinlainen eristin niiden välissä. Kapasitanssin suhdetta eristysmateriaalin ollessa olemassa, kun levyt erotetaan ilmasta tai tyhjiöstä, kutsutaan usein dielektriseksi vakioksi. Tämän suhteen vastavuoroisuus määrittää, kuinka eristävä materiaali reagoi ja mikä on sen resistanssi tietyllä taajuudella, jolloin saadaan dielektrisen häviökerroimen arvo.
Jos materiaalin hajoaminen on vähäistä, tämä tarkoittaa yleensä sitä, että sen hyötysuhde on parempi. Tämä ominaisuus määritellään yleensä tietyllä taajuudella. Materiaalin hajoamisen mittaamiseksi tehdään tyypillisesti testi metallilevyjen välissä olevan materiaalin kanssa ja sitten testi ilman sitä. Tulokset voidaan ilmaista suhteessa, joka on dielektrisyysvakio, jota tyypillisesti käytetään materiaalin hajoamisen testaamiseen. Häviökerrointesti voidaan suorittaa muilla tavoilla, kuten käyttämällä laitteita, kuten testikennoja, joissa on erilaiset elektrodikokoonpanot; testausmenetelmä voi vaihdella sovelluksesta riippuen.
Kun dielektrinen materiaali altistetaan sähkökentälle, sen molekyylit järjestetään uudelleen, mikä vie huomattavan määrän energiaa. Kentän poistamisen jälkeen energiaa ei saada takaisin. Häviökerrointa kutsutaan usein tehokertoimeksi, varsinkin kun vaihtovirtaa käytetään kapasitiivisen piirin kanssa, johon vastus tai indusoitu virta eivät vaikuta. Tehokerroin nolla osoittaa yleensä, että häviötä ei ole. Tehohäviöt lasketaan yleensä kertomalla häviö jännitteellä ja virralla.
Ilman ja tyhjiön haihtumiskerroin on tyypillisesti nolla, vaikka ilman häviöarvo on yleensä niin pieni, että se voidaan useimmissa olosuhteissa laskea pois. Tämä mitataan tietyille materiaaleille, kuten esimerkiksi polyesterille, tietyllä taajuudella. Aina kun tiettyä materiaalia harkitaan käytettäväksi sähköpiirissä, on yleensä tärkeää ymmärtää, millainen sen energiahäviö on.
On sovelluksia, jotka usein käyttävät haihdutustekijää, kuten elintarvikkeiden mikroaaltouunissa käytettävä periaate. Mikroaaltouunin vuorottelevat sähkökentät aiheuttavat energiahäviöitä polarisoivista ja polarisoivista vesimolekyyleistä. Näin saadaan riittävästi lämpöä ruoan kypsentämiseen.