Halitofobia on lääketieteellinen termi, jota käytetään kuvaamaan harhaanjohtavaa pelkoa huonosta hengityksestä, joka tunnetaan myös nimellä halitoosi. Monissa tapauksissa ystävät ja perhe eivät voi tehdä mitään vakuuttaakseen asianomaiselle, että tämä ei ole totta. Mahdollisia halitofobian oireita ovat uloshengityksen pelko, masennus ja sosiaalinen eristäytyminen. Tämä tila voi johtua psyykkisestä traumasta, pakko -oireisesta häiriöstä tai hypokondriasta, vaikka suoraa syytä ei aina voida määrittää. Halitofobian hoitoon voi kuulua hengitystä virkistävien tuotteiden, reseptilääkkeiden tai psykologisen hoidon käyttöä.
Useimmat lääketieteen ammattilaiset pitävät halitofobiaa mielenterveyshäiriönä, koska potilasta ei yleensä voida vakuuttaa siitä, että pahanhajuinen hengitys ei ole läsnä. Henkilö, jolla on tämä sairaus, voi pakkomielteisesti harjata hampaitaan useita kertoja päivässä tai pureskella jatkuvasti purukumia tai käyttää hengitysmündiä peittääkseen kuvitellun suun hajun. Masennus ja sosiaalinen eristäytyminen ovat yleisiä ja liittyvät tyypillisesti irrationaaliseen hylkäämisen pelkoon, jos joku pääsee tarpeeksi lähelle haistamaan tämän häiriön omaavan henkilön hengityksen.
Halitofobian kehittymiselle on useita mahdollisia syitä, mutta suora syy voi olla niin syvästi juurtunut psyykeen, ettei sitä koskaan diagnosoida kliinisesti. Monissa tapauksissa potilas on ollut emotionaalisesti traumatisoitunut pahanhajuisesta hengityksestä annettujen kommenttien tai kiusausten vuoksi. Tämä tapahtuu usein lapsuudessa, ja hylkäämisen tai pilkan tunteet jäävät ihmisen aikuisikään. Halitofobian muita syitä voivat olla häiriöt, kuten hypokondria tai pakko -oireinen häiriö. Psykologiset sairaudet, jotka voivat aiheuttaa harhaluuloja, kuten skitsofrenia tai kaksisuuntainen mielialahäiriö, voivat myös edistää halitofobian kehittymistä.
Halitofobian hoito voi olla hieman monimutkaista, ja voi kestää huomattavasti aikaa löytää menetelmä tai menetelmien yhdistelmä, joka toimii yksilöllisesti. Hengitysmallit, purukumi ja muut hengityksen raikastimet voivat auttaa lievissä tapauksissa, mutta nämä toimenpiteet eivät käsittele tämän tilan psykologista elementtiä. Hammaslääkäri voi diagnosoida ja hoitaa kaikki hammassairaudet, jotka voivat vaikuttaa pahanhajuiseen hengitykseen, mukaan lukien suun tulehdukset tai hampaiden reikiintyminen. Reseptilääkkeitä voidaan tarvita joidenkin näiden ongelmien hoitoon.
Psykologista arviointia voidaan suositella niille, joilla on vakavia oireita, jotka liittyvät loukkaavan hengityksen pelkoon. Hoito voi auttaa potilasta selviytymään järjettömistä peloista tai harhaluuloista ja voi auttaa potilasta muuttamaan käsityksiä aikaisemmista traumaattisista tapahtumista. Psykiatri voi diagnosoida ja hoitaa kaikki taustalla olevat harhaluuloiset häiriöt.