Hallintomenettelylaki on Yhdysvaltojen liittovaltion laki, joka annettiin vuonna 1946. Tämä lainsäädäntö hahmottaa liittovaltion virastojen ja osastojen antamien määräysten käsittelyn. Se sisältää osioita, jotka koskevat avoimia kokouksia, sääntöjen laatimista ja pakotteiden määräämistä.
Hallintovirastoilla on tärkeä rooli amerikkalaisessa yhteiskunnassa. Esimerkkejä tällaisista yhteisöistä ovat elintarvike- ja lääkevirasto, sisäisen turvallisuuden osasto ja valtiovarainministeriö. Tällaisille virastoille ja osastoille annetaan tietyt valtuudet ja vastuut. Hallintomenettelylaki, joka löytyy Yhdysvaltain säännöstön osastosta 5, toimii perustuslaillisena suojana sekä näille virastoille ja osastoille että yleisölle.
Hallintomenettelylain mukaan esitetyt säännöt sisältävät muiden virastojen sisällä olevia virastoja. Laki kuitenkin määrittelee elimet, jotka eivät kuulu tämän lainsäädännön määräysten piiriin. Näitä ovat kongressi, liittovaltion tuomioistuimet ja sotilaskomissiot.
Hallintolaki kertoo yksityiskohtaisesti siitä, miten liittovaltion yksiköt hoitavat sääntö- ja sääntelymenettelynsä. Se vaatii myös liittovaltion virastoja asettamaan tietyt tiedot julkisesti saataville liittovaltion rekisterissä. Esimerkiksi kaikkien hallintolainsäädännön alaisten virastojen on ilmoitettava, keneltä ja millä tavoilla kansalaiset voivat saada tietoja ja tehdä pyyntöjä ja tiedusteluja. Näiden virastojen on julkistettava tiedot toimilomakkeista ja siitä, mistä tällaisia lomakkeita voi saada. Lisäksi näiden virastojen on julkistettava säännöt ja käytännöt sekä niihin tehdyt muutokset.
Hallintomenettelylain vuoksi virasto tai osasto ei voi vain julkaista sääntöjä, jotka on tehty satunnaisesti. Sääntöjen laatimisen on noudatettava tiettyä prosessia. Tämä prosessi sisältää yleisölle tiedottamisen sääntelymenettelyn ajasta, paikasta ja luonteesta. Erityistapauksia lukuun ottamatta asianomaisille osapuolille on myös annettava määräaika osallistua sääntöjen laatimiseen ja valittaa tehdyistä päätöksistä.
Hallintomenettelylaki yrittää estää liittovaltion virastoja tulemasta liian voimakkaiksi tai tekemään haitallisia päätöksiä. Se tekee tämän antamalla liittovaltion tuomioistuimille valtuudet tarkistaa virastojen tekemiä päätöksiä. Lisäksi se antaa ihmisille oikeuden vaatia, että tuomioistuin tarkastaa virastot tai liittovaltion virastojen edustajat heitä vastaan tehdyistä rikkomuksista. Tällaisissa tapauksissa vastaajaksi voidaan nimetä Yhdysvallat. Tämä lainsäädäntö kieltää tuomioistuimilta oikeuden hylätä tällaiset tapaukset vain sillä perusteella, että valitus koskee Yhdysvaltoja.