Omistava pronomini on erityinen sanatyyppi, joka toimii paljon kuin mikä tahansa muu pronomini, mutta osoittaa hallussapitoa. Pronominit ovat yleensä sanoja, joita käytetään substantiivin korvaamiseen lauseessa, kuten “se” tai “hän”. Kun korvattava substantiivilause sisältää omistavan adjektiivin, kuten “kirjani”, omistuspronominia käytetään osoittamaan, että myös korvattu lause oli omistushaluinen. Yleisiä englanninkielisiä esimerkkejä ovat sanat “minun”, “hänen” ja “hänen;” Kaikissa ei käytetä apostrofeja, jotka yleisesti osoittavat, että substantiivi on omistava.
Omistavan substantiivin tarkoituksena on sallia yksittäisen sanan korvata toinen substantiivilause lauseessa, välttää toistoa ja helpottaa kommunikaatiota. Olisi esimerkiksi kieliopillisesti täsmällistä, jos joku kirjoittaisi: “Tämä on minun kirjani, tämä on sinun kirjasi, lopeta kirjani käyttö”, mutta se on toistuvaa ja hieman hankalaa. Tämäntyyppisen lauseen yksinkertaistamiseksi omistusvoimaista pronominia voidaan käyttää minkä tahansa substantiivilauseen sijasta, joka sisältää omistavan adjektiivin.
Substantiivilause on yksinkertaisesti yksi tai useampi sana, jotka muodostavat yhdessä yhden lauseen, joka toimii substantiivina lauseessa. Yksinkertaisissa lauseissa, kuten “Tom juoksee nopeasti”, on “Tom” substantiivilauseena, joka toimii lauseen aiheena. Monimutkaisemmassa lauseessa, kuten “Koira on onnellinen”, aiheena on “Koira” ja substantiivilause, joka koostuu artikkelista “The” ja substantiivi “koira”. Substantiivilausekkeisiin voi sisältyä myös omistavia adjektiiveja, kuten “omani” ilmaistakseen, kenellä tai jolla on jotain.
Edellisessä esimerkissä “Se on minun kirjani, tämä on sinun kirjasi, lopeta kirjani käyttö”, substantiivilause “minun kirjani” sisältää omistavan adjektiivin ja substantiivin. Tämä voidaan korvata omistusosalla, kuten “omani”, kun taas “kirjasi” voidaan korvata omistavalla pronominilla “sinun”. Koko lause voidaan muotoilla uudelleen käyttämällä sellaisia pronomineja, jotka kulkevat paremmin kuin “Se on minun kirjani, tämä on sinun, lopeta minun.”
Muita yleisiä omistuspronominin muotoja ovat kolmannen persoonan muodot, kuten “hänen” ja “hänen” ja monikkomuodot “meidän”, “sinun” ja “heidän”. Nämä sanat säilyttävät saman muodon riippumatta siitä, käytetäänkö niitä lauseen aiheena vai esineenä sen sisällä. Omistava pronomini ei myöskään edellytä heittomerkkiä, toisin kuin substantiivi, kuten “koira”, joka muuttuu “koiran” omaisuudeksi.