Hamartia, kreikan kielestä “erehdys”, on traagisen sankarin tekemä arviointivirhe. Vaikka hahmon aikomukset ja henkilökohtaiset puutteet ovat keskeisessä asemassa tässä prosessissa, tämä sana viittaa nimenomaan hahmon virheelliseen toimintaan. Tämä virhe voi johtua tiedon puutteesta tai moraalivirheestä, ja se aiheuttaa yleensä sankarin surun, kaatumisen tai kuoleman. Tulokset ovat yleensä hahmon odotusten vastakohta.
Esimerkiksi Hamlet kärsii päättämättömyyden traagisesta virheestä. Hän epäröi tappaa julman ja pahan setänsä, mikä johtaa näytelmän lopulliseen tragediaan. Kamppailemalla luontaisen moraalisen puutteen kanssa Hamlet saa aikaan oman tuhonsa. Siksi hän epäröi toimia, joihin hamartia -termiä sovelletaan.
Mary Shelleyn Frankenstein -elokuvassa Victor kärsii luontaisesta moraalivirheestä tai ylimielisyydestä, olettamuksesta tai ylimielisyydestä. Tämän traagisen virheen vuoksi hän pyrkii olemaan suuri tiedemies, luo hirviön ja aiheuttaa oman kaatumisensa.
Termiä “traaginen virhe” pidetään usein synonyyminä tälle termille, mutta hamartian virheen ei välttämättä tarvitse olla seurausta luonteen puutteesta. Sen sijaan se voi johtua tietämättömyydestä tai onnettomuudesta, ja joissakin tapauksissa se voi olla seurausta hyvistä aikomuksista tai rohkeudesta, joka johtaa tuhoisiin seurauksiin. Joten vaikka tällainen virhe voi todellakin johtua hahmon traagisesta virheestä, nämä kaksi termiä eivät ole ehdottomasti samanarvoisia.
Esimerkiksi Sofoklesin kuningas Oidipus kuningas Oidipus tappaa vahingossa oman isänsä. Matkalla Thebaan kaksi miestä riitelevät tien oikeudesta, ja koska hän ei ymmärrä Laiuksen olevan hänen isänsä, Oidipus tappaa hänet. Tämä esimerkki johtuu hahmon tietämättömyydestä.
Aristoteles väitti, että hamartian on saatava traagisen sankarin onni kääntymään ja että tämä sankari ei saa olla täysin hyvä tai täysin huono, jotta yleisö voi samaistua hahmon ahdinkoon. Siksi yleisön jäsenet tuntevat sääliä hahmoa kohtaan sekä pelkoa siitä, että sama kaatuminen saattaa vaivata heitä jonain päivänä.
Useimmissa muinaisissa tragedioissa tämä virhe saa päähenkilön tai päähenkilön rikkomaan jumalallisen tai moraalisen lain, mikä johtaa tuhoisiin seurauksiin. Huolimatta kauhistuttavista tapahtumista, jotka tapahtuvat traagiselle sankarille, tragediat juhlivat ihmisen henkeä, vaikeiden tilanteiden kohtaamisessa ja hahmon vastuussa omista teoistaan.