Hammasmatkailu on termi, joka liittyy ihmisiin, jotka matkustavat vieraaseen maahan saadakseen hoitoa ikenilleen ja hampailleen. Sitä kutsutaan myös hammasmatkoiksi ja hammasmatkailuksi, sitä pidetään matkailualan markkinaraona, eikä sitä pidetä osana kotimaista terveydenhuoltoalaa. Hammasmatkailun vaikutuksista on tehty vähän tutkimusta, mutta arviolta 500,000 2006 amerikkalaista yksin matkusti ulkomaille hammashoitoa varten vuonna XNUMX.
Hammasmatkailun tärkein motivoiva tekijä on hinta. Jopa maissa, joissa on kansallisia terveysohjelmia, kuten Länsi -Euroopassa, hammashoito ei aina kuulu. Maissa, joissa ei ole kansallista terveysohjelmaa, kuten Amerikassa, hammassairausvakuutuksen ja omavastuun kustannukset tekevät kotimaisen hammashoidon usein liian kalliiksi.
Korkeiden hintojen lisäksi jotkut asiakkaat joutuvat tilanteeseen, jossa kattavuus on rajallinen. Toiset haluavat lyhentää odotusaikojaan etsimällä yksityistä hoitoa ulkomailta. Päättäessään hammashoidon saamisesta potilaat punnitsevat laadun ja kustannukset. Monet Keski -Amerikan ja Itä -Euroopan hammaslääkäriasemat yhdistävät korkean laadun alhaisiin kustannuksiin, mikä tekee niistä houkuttelevia näkymiä.
Monien ohjelmien ja tarjousten tarkoituksena on yhdistää hammaslääketiede matkailuun. Tämä tarkoittaa, että hammasmatkailu voidaan jakaa kahteen perustyyppiin: lomat, jotka on suunnattu hoitoryhmille, ja retket, joissa yksi tai kaksi jäsentä saa hoitoa, kun taas toiset toimivat vakituisina turisteina. Matkailun sekoittaminen auttaa myös täyttämään neuvottelujen ja menettelyjen välisen ajan. Jotkut toimenpiteet, kuten juurikanavatyö, vievät aikaa ja ne on levitettävä.
Jos tavoitteena on pitää kustannukset alhaisina, potilaiden on järkevää yrittää vähentää kuljetuskustannuksia. Tämä tarkoittaa, että tietyt alueet ovat parempia tietyille maille. Esimerkiksi Yhdysvalloista tulevat potilaat vierailevat yleensä hammasklinikoilla Costa Ricassa, Meksikossa ja Panamassa. Toisaalta brittiläiset ja irlantilaiset potilaat vierailevat yleensä klinikoilla Itä -Euroopan maissa, kuten Puolassa, Unkarissa, Romaniassa ja Kroatiassa. Puola on suosittu kohde esimerkiksi siksi, että siinä yhdistyvät keskimääräistä parempi laatu, tiukat hammaslääkäreiden kelpoisuuskriteerit ja Euroopan unionin keskimääräiset kustannukset.
Saatavilla olevat hoidot ovat yleensä vakiohoitoja, joita löytyy erilaisilta hammashoitoklinikoilta ympäri maailmaa. Hoidon luonne voi luonnollisesti vaihdella maasta toiseen, eikä se välttämättä vastaa potilaan kotimaassa annettua hoitoa. Näitä ovat poistot, implantit ja ikenien sairauksien hoidot. Se sisältää myös kruunun ja sillan vaihdon.
Hammasmatkailun luonnetta ja vaikutuksia on tutkittu vähän ympäri maailmaa. Turistien tulva on hyväksi kohdemaan taloudelle. Tällaiset turistit käyttävät rahaa paitsi hammashoitoon myös hotelleihin, ruokaan, matkamuistoihin ja sisäänpääsymaksuihin eri nähtävyyksiin ympäri kaupunkia tai maata, jossa he vierailevat.
Hammasmatkailusta voi olla hyötyä myös maan terveydenhuollolle. Se voi esimerkiksi auttaa maata rahoittamaan kehitystä, pitämään korkealaatuista henkilöstöä, joka muutoin voisi lähteä ulkomaille töihin, ja noudattamaan parempia standardeja. Sillä voi olla myös kielteinen vaikutus, varsinkin jos resurssit ja verorahat siirretään pois paikallisilta veronmaksajilta ulkomaalaisille. Se herättää myös eettisiä kysymyksiä siitä, kuinka potilas käyttää suhteellista vaurauttaan köyhemmän maan terveyspalvelun hyödyntämiseen.