Harhaanjohtaminen on eräänlainen vahingonkorvaus, josta vastaajaa voidaan syyttää siviilikanteessa. Se tapahtuu tyypillisesti silloin, kun henkilö antaa väärän lausunnon olennaisista tosiasioista saadakseen toisen henkilön tekemään sopimuksen tai muun järjestelyn. Jos esimerkiksi kiinteistönvälittäjä kertoo potentiaaliselle ostajalle, että talossa on uusi putkisto, kun putkisto on itse asiassa 30 vuotta vanha, edustaja voi olla vastuussa harhaanjohtamisesta. Harhaanjohtaminen tapahtuu yleensä tapauksissa, joissa on väärää mainontaa, vakuutuskorvauksia ja kiinteistösopimuksia. Jos sopimustapauksessa ilmenee harhaanjohtamista, sopimus mitätöidään yleensä ja vahingon kärsineelle voidaan määrätä rahallinen tai oikeudenmukainen vahingonkorvaus.
Yleensä kantajan on todistettava viisi tekijää menestyäkseen harhaanjohtamisasiassa. Ensinnäkin kantajan on osoitettava, että vastaaja on antanut väärän lausuman olennaisista tosiseikoista. Lausuntoja, joissa vain ilmaistaan mielipidettä, ei yleensä pidetä valheellisina tosiseikkoina. Tästä säännöstä on kuitenkin joitain poikkeuksia. Esimerkiksi asiantuntijan lausuntoa, joka ei ole asiantuntijalle tai luottamusmiehelle, voidaan pitää tosiseikkojen vääränä kuvauksena.
Seuraavaksi kantajan on osoitettava, että harhaanjohtaminen oli tahallista tai huolimatonta. Tahallinen tai vilpillinen harhaanjohtaminen tapahtuu, kun vastaaja tietää tekevänsä väärän lausunnon olennaisista tosiasioista. Huolimaton väärinkäsitys tapahtuu, kun vastaaja ei noudata kohtuullista varovaisuutta lausunnossaan. Toisin sanoen vastaaja on huolimaton, jos hänen olisi pitänyt tietää, että hänen lausuntonsa ei pidä paikkaansa.
Kolmas osa, joka on osoitettava, on se, että vastaaja aikoi kantajan luottaa väärään väitteeseen. Oletetaan esimerkiksi, että vakuutusyhtiö kertoo potentiaaliselle asiakkaalle jotain väärästä saadakseen asiakkaan ottamaan vakuutuksen. Aikomus olisi läsnä tässä tilanteessa, koska vakuutusyhtiö teki edustuksen myydäkseen vakuutuksen.
Neljännen tekijän osalta kantajan on tavallisesti osoitettava, että hän on perustellusti luottanut vastaajan lausuntoon. Asiaa koskevat tosiseikat sekä kantajan henkilökohtaiset ominaisuudet ja ominaisuudet voidaan ottaa huomioon määritettäessä oikeutettua luottamusta. Henkisesti epäpätevällä kantajalla olisi todennäköisesti alempi kynnys kuin taitavalla kantajalla. Lopuksi kantajan on osoitettava, että hän loukkaantui harhaanjohtamisen seurauksena.