Harkinnanvarainen finanssipolitiikka on rahapolitiikka, jonka hallituslaitos luo ja käynnistää keinona käsitellä taloudessa tapahtuvia tapahtumia ja suuntauksia. Tyypillisesti tämän tyyppisen politiikan taustalla on tarkoituksellinen vaikutus tähän suuntaukseen siirtämällä taloutta vähitellen suuntaan, joka hallituksen johdon mielestä on hyödyllisempi lainkäyttöalueelle. Osana prosessia valtion menoja joillakin aloilla voidaan leikata, kun niitä laajennetaan muilla aloilla, riippuen siitä, mitä tarvitaan halutun tuloksen saavuttamiseksi.
Yksi esimerkki siitä, miten harkinnanvarainen finanssipolitiikka toimii, on harkita kansakuntaa, joka on astumassa talouden taantumaan. Kääntääkseen tilanteen hitaasti ja saadakseen aikaan talouden elpymisen kansallinen hallitus toteuttaa järjestelmällisesti joukon hankintoja ja hankkeita, jotka aluksi hidastavat taantumaa ja lopulta palauttavat jonkin verran vakautta talouteen. Prosessin aikana voi tapahtua muutoksia verorakenteisiin, ja hallitus voi luoda kansallisia työprojekteja, joissa palkataan työntekijöitä, jotka ovat siirtyneet pois eri toimialojen yritysten sulkemisen aikana. Joissakin tapauksissa taloudellista tukea myönnetään tietyille toimialoille, jolloin ne voivat jatkaa toimintaansa ilman tarvetta lomauttaa suuria työntekijöitä. Harkinnanvaraisen finanssipolitiikan seurauksena työttömyys vähenee asteittain, kuluttajien luottamus alkaa kasvaa ja taloutta piristää kulutusmenojen asteittainen nousu.
Kaikkien harkinnanvaraisten finanssipolitiikkojen tavalliset tavoitteet ovat luoda mahdollisimman alhainen työttömyysaste, ylläpitää haluttu tasapaino kysynnän ja tarjonnan välillä sekä varmistaa tiettyjen tavaroiden ja palvelujen hintojen vakaus ja tukea samalla vapaata yrittäjyyttä. yrityksille. Tällä tavoin hallitukset pyrkivät hallitsemaan talouden kulkua ja vapauttamaan kansan pois äärimmäisistä olosuhteista, jotka voivat heikentää maan infrastruktuuria. Tästä syystä asiaan liittyvät strategiat muuttuvat talouden nykytilanteen ja sen mukaan, mitä on tehtävä talouden siirtämiseksi toivottavampaan suuntaan.
On tärkeää huomata, että useimmissa tapauksissa harkinnanvarainen finanssipolitiikka ei edellytä uusien lakien laatimista tai jonkinlaista kansanäänestystä. Sen sijaan hallitus käyttää hallitukselle jo myönnettyjä valtuuksia luoda ja panna täytäntöön poliittisia muutoksia, jotka ovat voimassa olevien lakien ja perussääntöjen rajoissa. Nämä muutokset toteutetaan hallituksen harkinnan mukaan, usein noudattaen aikataulua, joka on hyvin erityinen sen suhteen, milloin jokainen muutos aloitetaan ja mitä olosuhteita on tarjottava, jotta tietty muutos voidaan toteuttaa.
Vaikka harkinnanvaraisen finanssipolitiikan tavoitteet on usein suunnattu sekä kansalaisten että kansantalouden finanssitilanteen suojelemiseen edistämällä vakaampaa taloutta, käytetyt prosessit ovat vain yhtä hyviä kuin näiden politiikkojen kehittäjien oletukset. Jos tietty politiikan muutos ei tuota toivottuja tuloksia, tarve muuttaa suunnitelmaa jollakin tavalla tulee nopeasti ilmeiseksi. Usein tämä tulee tarpeelliseksi, kun prosessin aikana havaitaan jokin tekijä, jota ei muuten ollut helppo tunnistaa, minkä vuoksi on tarpeen muuttaa yleistä taloussuunnitelmaa vastaamaan muuttuneita taloudellisia olosuhteita.