Mikä on harmaa melu?

Harmaa melu on yksi monista melun väreistä. On myös valkoista kohinaa, vaaleanpunaista kohinaa, ruskeaa kohinaa (joskus kutsutaan punaiseksi kohinaksi), violettia kohinaa (tai violettia kohinaa), sinistä kohinaa, oranssia kohinaa, mustaa kohinaa, vihreää kohinaa ja paljon muuta. Melu on sähköinen signaali, joka tuottaa akustisen äänen. Värit määritetään kohinalle ja ne sovitetaan löyhästi ääniaallon taajuuden ja värivalon aaltotaajuuden välisiin korrelaatioihin.

Harmaalla kohinalla on siis äänitaajuus, joka valon taajuudelle käännettynä olisi suunnilleen harmaan väri. Harmaa melu on satunnainen ääni, joka erottuu muista äänityypeistä, koska se kuulostaa ihmiskuulolle samalta kaikilla taajuuksilla.

Ehkä yleisimmin keskusteltu melun väri on valkoinen melu. Myös satunnainen melu, valkoinen kohina on erotettavissa paitsi värinsä vuoksi, myös siksi, että se on itse asiassa sama kaikilla taajuuksilla. Eli sillä on samat energiatasot kaikilla taajuustasoilla. Harmaa melu ei, mutta kuulostaa siltä ihmiskorvalle.

Syy, miksi harmaa melu kuulostaa ihmiskorvalle samalta taajuudesta riippumatta, johtuu jostakin, jota kutsutaan psykoakustiseksi yhtä voimakkuuskäyräksi. Tätä harmaan kohinan laatua kutsutaan myös psykoakustiseksi yhtä voimakkuuden muotoksi tai Fletcher-Munson-käyräksi, ja se ottaa huomioon ihmisen korvan yksilölliset harhavirheet mittaamalla äänen voimakkuuden, tason ja voimakkuuden. Tuloksena on ääni, joka näyttää kuulostavan samalta kaikilla taajuuksilla.

Koska äänen havaitseminen voi vaihdella kuuntelijalta, harmaa kohina on tärkeä ilmiö psykoakustiikan tutkimuksessa – tutkimalla ihmiskorvan subjektiivisuutta erilaisiin käsityksiin äänistä. Psykoakustiikka arvioi, kuinka ihmisen aivot kykenevät kuulemaan äänen, miten ääni välittyy aivoihin ja miten kuuntelija käsittelee nämä tiedot äänen määrittämiseksi. Sitten se ottaa nämä tiedot ja vertaa sitä, miten eri kuulijat havaitsevat äänen korvasta korvaan. Tämän seurauksena psykoakustiikka ja siten harmaa melu kiinnostaa erityisesti niitä, jotka tutkivat mahdollisia kuulon heikkenemisiä, mukaan lukien kovassa teollisuudessa työskentelevien työntekijöiden kuulo.