Yhdysvalloissa on itse asiassa kolme eri lainvalvontatasoa – liittovaltion, osavaltion ja heimojen. Huolimatta liittohallituksen pyrkimyksistä omaksua alkuperäiskansoja, jotka se havaitsi asuvan maassa monta vuotta sitten, jotkut heimot säilyttivät kulttuurisen ja oikeudellisen itsenäisyytensä ja itsenäisyytensä. Tämän seurauksena monet heimokansat katsotaan Yhdysvalloissa sisäisesti riippuvaisiksi valtioiksi, koska niillä on enemmän suvereniteettia kuin valtioilla, mutta vähemmän kuin erillinen, itsenäinen vieras kansa. Useimmilla heimokansoilla on siis oma heimolainvalvonta sekä heimotuomioistuimet.
Liittovaltion hallituksen, osavaltioiden hallitusten ja heimohallitusten väliset suhteet Yhdysvalloissa ovat parhaimmillaan monimutkaisia. Lainkäyttövalta rikokseen tai oikeusjuttuun riippuu kyseisestä heimosta, rikoksesta tai oikeusjutun perusteesta ja siitä, ovatko asianosaiset intiaanit vai ei-intiaanit. Vaikka useimmilla alkuperäiskansoilla on oma heimojen lainvalvontaviranomainen, heimon, liittohallituksen tai osavaltion hallitus saattaa syytteen heimojen maalla pidätetystä henkilöstä. Ei ole tiukkoja sääntöjä, jotka koskevat lainkäyttövaltaa heimomailla tehtyjen rikosten osalta, mutta yleensä heimoilla voi olla toimivalta vähemmän vakaviin alkuperäiskansojen rikoksiin, kun taas osavaltiolla tai liittovaltion hallituksella on toimivalta muissa tilanteissa.
Riippumatta siitä, kenellä on lopulta toimivalta syyttää rikosta, monilla heimoilla on heimojen lainvalvontaviranomaisia, jotka ovat laillisesti vastuussa heimomaiden valvonnasta ja lakien noudattamisesta. Heimon lainvalvontaviranomainen ei ole erilainen kuin paikallinen, osavaltion tai liittovaltion lainvalvontaviranomainen siinä mielessä, että hän voi ottaa pidätyksiä, kuulustella epäiltyjä ja yleensä ylläpitää rauhaa lainkäyttöalueellaan. Heimojen lainvalvontaa rahoitetaan pääasiassa liittohallitukselta.
Vaikka heimojen lainvalvontaviranomaisten odotetaan suorittavan samat tehtävät, jotka minkä tahansa muun lainvalvontaviranomaisen on suoritettava, niillä on usein enemmän alueita, jotka on katettava pienemmillä resursseilla kuin muilla lainvalvontaviranomaisilla. Heimomaat ovat usein suuria ja villiä, eikä heimojen lainvalvontaviranomaisilla ole tarvittavaa apua muilta lainvalvontaviranomaisilta, kuten monilla muilla poliisivirastoilla. Heimomailla keskimäärin alle puolet virkamiehistä on käytettävissä palvelemaan samaa väestöä kuin heimottomilla mailla. Lisäksi heimovirkailijoiden on ymmärrettävä heimomaille ominaisten lainkäyttövaltaisten asioiden monimutkainen verkko ja työskenneltävä sen sisällä.