Usein rannoilla, järvillä ja yhteisön uima -altailla nähty hengenpelastajatuoli on tärkeä osa hengenpelastajan varusteita. Tässä korkeassa tuolissa istuu hengenpelastaja, joka pitää silmällä uimareita ja vettä. Pelastustuolin suunnittelussa on useita etuja, jotka auttavat estämään uintitapaturmia ja parantamaan uimariturvallisuutta.
Pelastajan tuoli on usein pitkä, joskus toisella puolella on tikkaat tai se on rakennettu helposti kiipeäväksi tarvittaessa. Pelastajatuolin korkeus mahdollistaa kaksi selvää etua; ensinnäkin hengenpelastajalla on esteetön näkymä vartioimaansa veteen, jolloin he voivat tarkkailla uimareita huolellisesti hätämerkkien varalta. Lisäksi korkea tuoli auttaa tunnistamaan hengenpelastajan hätätilanteessa tai onnettomuudessa. Paikan päällä olevilla ihmisillä on helpompi löytää ja tunnistaa hengenpelastaja, jos tuoli on näkyvissä.
Jotkut hengenpelastajatuolit ovat melko perusasioita, mutta toisilla on useita ominaisuuksia, jotka helpottavat hengenpelastajan työtä huomattavasti. Tuolissa voi olla aurinkovarjo tai sateenvarjo, joka suojaa hengenpelastajaa auringolta. Koska hengenpelastajat tekevät usein pitkiä työvuoroja aurinkoisissa paikoissa, aurinkovarjo voi estää vakavien auringonpolttamien kehittymisen. Pelastajatuolissa voi olla myös koukkuja ja osastoja hengenpelastusvälineille, mikä helpottaa tavoittamista hätätilanteessa. Hätävarusteiden pitäminen korkealla tuolilla ja kiinnitettynä koukkuihin tai sisäänrakennettuihin hyllyihin voi myös estää rannalla tai uima-altaalla kävijöitä käyttämästä väärin tai leikkimästä turvavarusteilla.
Pelastustuolien rakennusmateriaali on lähes aina puu tai hartsi. Metalli ei yleensä ole sopiva, koska se kuumenee helposti auringossa ja voi aiheuttaa epämukavuutta tai ihon palovammoja. Monet hengenpelastustuolit on maalattu valkoiseksi, jotta ne erottuvat muista ympärillään olevista esineistä. Tämä helpottaa tunnistamista ja voi jopa toimia maamerkkinä uimarille merellä.
Hengenpelastajan tuoli on erittäin tärkeä osa hengenpelastusvälineitä, mutta se ei ole kaukana ainoa, mitä hengenpelastaja tarvitsee. On monia muita lisävarusteita, joita hengenpelastajat käyttävät tekemään työnsä oikein. Uimarit tai rantakäyttäjät varoittavat tai kurittoman käytöksen lopettavat hengenpelastajat käyttävät usein pilliä tai härkäpuhetta. Niitä voidaan käyttää myös muiden lähellä olevien hengenpelastajien huomion saamiseen hätätilanteessa. Ensiapupakkaus ja suojavarusteet voivat myös olla välttämättömiä loukkaantuneiden auttamisen lisäksi hengenpelastajan suojelemiseksi infektioilta tai vahingoilta.
Hengenpelastajat käyttävät erilaisia kelluvia laitteita, jotka voidaan heittää tai luovuttaa uupuneille uppoamisen estämiseksi. Näitä laitteita ovat pelastusrenkaat ja heitopussit, ja monet voivat kiinnittää ne suoraan pelastustuoliin. Jos pelastetaan joku, poijut voivat auttaa uhria pysymään pinnalla hengenpelastajan vetäessä hänet takaisin rannalle.