Henkilökohtaista hoitoa koskeva sopimus, jota kutsutaan myös hoitajasopimukseksi, on eräänlainen henkilökohtaisten palvelujen järjestely terveydenhuollon alalla. Hoitajat sitoutuvat tarjoamaan erityispalveluja lääketieteellisesti vaikeille tai vanhuksille, yleensä kotona, vastineeksi rahasta. Tällaiset sopimukset voivat olla suullisia, vaikka kirjalliset sopimukset ovat parempia useista syistä. Useimmiten palveluiden vastaanottaja on iäkäs, ja kirjallinen sopimus on helpoin tapa osoittaa, että rahanvaihto palveluista aloitettiin ilman kohtuutonta vaikutusta tai pakkoa.
Usein vanhukset tai ne, joilla on terveyteen liittyviä vaikeuksia, saattavat haluta jäädä koteihinsa sen sijaan, että he joutuisivat kärsimään hoidetun hoidon kustannuksista ja haitoista. Tämä pätee erityisesti vanhuksiin, jotka eivät ehkä kykene tyydyttämään omia päivittäisiä tarpeitaan kotona ilman apua. Hoitajat tarjoavat erilaisia palveluja tämän tyyppisten sopimusten mukaisesti kotitalouksien siivouksesta ja ruokaostoksista asiointiin ja henkilökohtaiseen hoitoon.
Lähes kuka tahansa voi olla hoitaja henkilökohtaisen hoitosopimuksen perusteella. Hoitaja voi olla ammattilainen, kuten sairaanhoitaja tai kotihoitaja tai perheenjäsen. Kun hoitaja on perheenjäsen, kirjallisen henkilökohtaisen hoitosopimuksen olemassaolo voi tukea mitä tahansa korvausjärjestelyä, joka voi olla olemassa vastineeksi. Esimerkiksi vanhempi vanhempi voi maksaa kertakorvauksia tai jättää enemmän omaisuuttaan lapselle, joka suostuu huolehtimaan hänen hoidostaan. Jos sisarusten välillä on kiista omaisuuden siirron laillisuudesta, kirjallinen henkilökohtaisen hygienian sopimus voi johtaa pitkälle osapuolten aikomusten selvittämiseen.
Henkilökohtaista hoitoa koskevan kirjallisen sopimuksen täytäntöönpanosta on useita etuja, vaikka järjestely olisi perheenjäsenten välillä. Ehtojen kirjoittaminen kirjallisesti muodostaa muodolliset kulut, jotka vähentävät palvelun vastaanottajan omaisuutta. Vanhukselle tämä kustannus voi mahdollistaa sen, että hän voi saada valtion etuuksia, joilla on tuloraja, kuten Yhdysvaltain Medicaid -ohjelma. Tässä tapauksessa kumpikin osapuoli on velvollinen maksamaan työveron.
Asianmukainen henkilökohtaisen hygienian sopimus tulee tehdä kirjallisesti ennen järjestelyn aloittamista. Asiakirjassa on määriteltävä hoitajan palvelut ja yksityiskohtaisesti korvauspaketti. Olisi käsiteltävä maksutapaa ja -tiheyttä sen lisäksi, että on ilmoitettava, kuka vastaa työverojen maksamisesta. Tärkeintä on, että sopimuksessa on ilmoitettava milloin ja miten järjestely päättyy ja missä olosuhteissa kumpikin osapuoli voi irtisanoa sopimuksen.