Henkinen hyväksikäyttö käsittää laajan valikoiman käyttäytymismalleja, jotka kaikki vaikuttavat uhrin käsitykseen todellisuudesta. Väärinkäyttäjä yrittää usein hallita uhrin käyttäytymistä ja tunteita manipuloimalla saatavilla olevaa tietoa ja estämällä pääsyn perheeseen, ystäviin ja talouteen. Uhria voidaan myös kohdella loukkaavalla kritiikillä, pilkkaamisella ja nimittelyllä itsetuntonsa alentamiseksi. Henkistä väkivaltaa voi esiintyä myös, jos uhri joutuu todistamaan toisen henkilön hyväksikäyttöä. Toisin kuin fyysinen väkivalta, henkinen väkivalta ei jätä näkyviä arpia tai haavoja, mutta voi olla yhtä traumaattinen uhrille, jos ei enempää.
Uhrin itsetunnon ja todellisuuden muuttaminen ja hallitseminen ovat usein henkisen hyväksikäyttäjän tavoitteita. Henkisen väkivallan, kuten fyysisen väkivallan, on tarkoitus pakottaa uhri tottelemaan hyväksikäyttäjää. Emotionaalisen trauman aiheuttaminen voi olla tehokas tapa pelotella ja estää uhrin vastarintaa aiheuttamatta fyysistä näyttöä väärinkäytöstä, mikä voi herättää muiden huomion.
Loukkaukset, pilkkaaminen ja nimittely voivat ajan mittaan vahingoittaa henkilön itsetuntoa, jolloin hänestä tulee arvoton tai hyödytön. Uhri voi vetäytyä ystäviltään ja perheeltään ja luopua koulutus- ja työmahdollisuuksista arvottomuuden vuoksi. Jos väärinkäyttäjä kohtaa tämän käyttäytymisen, hän yrittää usein välittää sanallisen hyväksikäytön vitseinä, joita uhri on syyllinen ymmärtämättä.
Väärinkäyttäjä voi vähitellen rajoittaa uhrin pääsyä perheeseen, ystäviin ja ulkomaailmaan yleensä. Tällainen eristäytyminen sallii väärinkäyttäjän hallita uhrin todellisuudentajua. Uhrilta voidaan myös evätä pääsy pankkitileilleen, mikä tekee hänestä yhä enemmän riippuvaisen väärinkäyttäjästä.
Äärimmäisissä henkisen väkivallan tilanteissa uhri pakotetaan katsomaan, kun toista henkilöä pahoinpidellään jollakin tavalla. Tätä toista uhria voidaan hyväksikäyttää fyysisesti, henkisesti tai seksuaalisesti. Tämä tilanne voi kehittyä, kun väärinkäytetty vanhempi todistaa, että hyväksikäyttäjä kääntyy lastensa puoleen tunteessaan avuttomuutta puuttua asiaan.
Monissa henkisen väkivallan tapauksissa uhri voi uskoa, että hän ansaitsee tällaisen kohtelun. Tämä on usein seurausta siitä, että väärinkäyttäjä hallitsee uhrin käsitystä todellisuudesta. Väärinkäyttäjä voi syyttää uhria hänen väärinkäytöksistään tai vakuuttaa uhrin, että hyväksikäyttö kuvitellaan.
On mahdollista, että uhri ei välttämättä heti tunnista kokeneensa henkistä väkivaltaa. Väärinkäyttäjä voi pyytää anteeksi ja luvata koskaan toistaa käyttäytymistään, ja uhri saattaa pelätä hakea apua tai jopa syyttää itseään tapahtuneesta. Koska henkinen hyväksikäyttö muuttuu ajan myötä vakavammaksi, syklin rikkominen on ratkaiseva askel kohti toipumista.