Mikä on hidas lukeminen?

Nimensä mukaisesti hidas lukeminen on eräänlainen lukeminen, joka keskittyy lukemiseen hitaasti. Hidas lukeminen, jota joskus kutsutaan läheiseksi tai syväksi lukemiseksi, on nopean lukemisen vastakohta, koska lukija harjoittaa hitaampaa ja tarkoituksellisempaa lukemista. Näillä kahdella tekniikalla on kuitenkin samankaltaisuuksia tiedon ymmärtämisen ja säilyttämisen osalta. Kiireettömän ja tarkoituksellisen lukemisen käytäntö liittyy usein tietyntyyppisten tekstien tutkimukseen, kuten kirjallisuuden ja filosofian aloilla, vaikka jotkut pitävät tekniikkaa hitaaseen liikkeeseen liittyvänä. Suurimman hyödyn saamiseksi lukijoiden tulisi valita tekniikka tai lukutahti, joka parhaiten sopii heidän tarpeisiinsa.

Hidas lukeminen eroaa selkeästi nopean lukemisen kanssa, koska vauhti on paljon hitaampi ja keskittyneempi. Silti molemmilla lukutyypeillä on samankaltaisuuksia. Molemmat lukutyypit keskittyvät lukijan lukemien tietojen ymmärtämiseen ja säilyttämiseen. Nopea lukeminen on tekniikka, joka auttaa lukijoita lukemaan ja säilyttämään enemmän tietoa nopeammin kuin normaalisti. Hidas lukeminen puolestaan ​​keskittyy tietojen lukemiseen ja säilyttämiseen hitaammin.

Yleensä hidasta lukemista pidetään lukutekniikkana, jonka tarkoituksena on auttaa lukijoita ymmärtämään ja arvostamaan paremmin tiettyä tekstiä, kuten kirjallista tai filosofista teosta. Jotkut lähteet kuitenkin uskovat, että hitaan lukemisen kehitys on hitaan liikkeen sivutuotetta tai liittyy jollakin tavalla siihen. Hidas liike viittaa kulttuuriseen liikkeeseen kohti hitaampaa elämäntapaa tai elämäntapaa. Vaikka hidas liike ei ole teknisesti organisoitu tai määrätty muiden instituutioiden toimesta, se on saavuttanut suosiota sellaisten ihmisten keskuudessa, jotka arvostavat käsitystä elämän kokemisesta rikkaammalla ja täydellisemmällä tavalla osallistumalla hitaammin. Hidas liike edustaa useita elämänaloja, mukaan lukien ruoka, vanhemmuus, matkailu, taide ja raha.

Kaiken kaikkiaan, lukivatpa he opiskeluun tai huviin, lukijoiden tulisi valita itselleen parhaiten sopiva lukutapa. Jos esimerkiksi lukija harjoittaa nopeaa lukemista, mutta ei näytä ymmärtävän tai säilyttävän tietoja yhtä hyvin kuin lukiessaan hitaammin, hänen tulisi yrittää hidas lukeminen. Samoin, jos lukija pyrkii häiritsemään tai unohtamaan lukemansa lukiessaan hitaammin, hän saattaa sopia paremmin pikalukemiseen. Tietenkin jotkut lukijat eivät harjoita lukemista hitaasti tai nopeasti, vaan lukevat sen sijaan millä tahdilla tahansa. Monille lukijoille tämä vauhti on jossain nopean ja hitaan lukemisen välissä ja voi vaihdella luettavan materiaalin mukaan.