Hiilenhallinta on laajapohjainen tapa vähentää ilmastonmuutosta vähentämällä hiilidioksidipäästöjä ilmakehään, joiden on tieteellisesti osoitettu edistävän ilmaston lämpenemistä. Ensisijainen kasvihuonekaasu, joka edistää ilmaston lämpenemistä, on hiilidioksidi (CO2), joka on teollisten prosessien ja fossiilisten polttoaineiden polttamisen yhteinen sivutuote. Useilla hiilidioksidin hallintatavoilla pyritään vähentämään hiilidioksidipäästöjä. Jotkut niistä sisältävät taloudellisia kannustimia teollisuudelle pilaantumisen hallintateknologian päivittämiseksi, kansallinen ilmastolainsäädäntö hiilidioksidin tason säätämiseksi ja erilaiset maailmanmarkkina -aloitteet, joita Maailmanpankki on edistänyt kehitysmaiden noudattamisesta aiheutuvien lisäkustannusten korvaamiseksi.
Yksi esimerkki kansainvälisesti toteutetusta hiilidioksidin hallinnasta on Yhdistyneen kuningaskunnan (Yhdistynyt kuningaskunta) ja Kiinan välinen vuoden 2010 yhteisymmärryspöytäkirja (MoU), jonka jälkeen seurattiin Yhdistyneen kuningaskunnan ja Kiinan vähähiilistä yhteistyökomiteaa ja toimintasuunnitelmaa vuonna 2011. Tämä sopimus keskittyy kahdesta pyrkimyksestä vähentää hiilidioksidipäästöjä, joiden katsotaan hyödyttävän molempia osapuolia. Ensinnäkin se edistää vähäpäästöisen teknologian kehittämistä Kiinassa, jonka Yhdistynyt kuningaskunta aikoo myöhemmin tuoda oman teollisuudensa parantamiseksi. Toiseksi siihen liittyy hiilidioksidipäästöjen vaihto Yhdistyneen kuningaskunnan ja Kiinan välillä. Kiina hyötyy lyhyellä aikavälillä hiilikaupasta tai hiilen jakamisesta, koska se sallii hiilidioksiditeollisuutensa, joka tuottaa enemmän hiilidioksidia, ostaa “hyvityksiä” tietyiltä Yhdistyneen kuningaskunnan teollisuudenaloilta, jotka tuottavat sallittuja hiilidioksidipäästöjä vähemmän.
Ajatus hiilidioksidin kompensoinnista ja hiilidioksidin rahoituksesta eri toimialojen välillä on usein arvosteltu siitä, että se ei vähennä hiilidioksidin nettotuotantoa, vaan vain siirtyy pahimpien saastuttajien syyksi. Jotta tällaisia vastalauseita voitaisiin käsitellä kattavammin hiilenhallintaprosessissa, on tehty kansainvälinen pyrkimys virallistaa idea hiiliverosta. Nykyaikaista teollisuutta verotettaisiin hiilidioksidipäästöistään, mutta “likaiselle” teollisuudelle myönnettäisiin saastumisluotto tuottaa hiilidioksidia yli haluttujen rajojen, kunnes se voisi taloudellisesti nykyaikaistua. Kehitysmaat ovat korostaneet tällaisen tasapainoisen lähestymistavan tarvetta, koska nykyaikaiset kansat saivat mahdollisuuden teollistua halvalla, “likaisella” tavalla itse 2 -luvun lopun teollisen vallankumouksen aikana.
Ilmastonmuutos todennäköisesti kiihtyy edelleen, kun yhä useammat maat teollistuvat elintasonsa nostamiseksi. Hiilenhallinta on välttämätön prosessi ympäristön pilaantumisen hallitsemiseksi näiden globaalien markkinoiden muutosten aikana. Yhteistyön lisäämistä kansainvälisesti hiilipäästöjen säätelemiseksi hiililuottojen, hiiliveron sekä innovaatioiden ja oikeudenmukaisen lainsäädännön edistämisen katsotaan olevan välttämätöntä hiilenhallintaprosessille ja ympäristön pitkäaikaiselle suojelulle.