Hiljainen kirje on pohjimmiltaan kirjain, joka löytyy sanasta, jota ei oikeastaan lausuta, kun joku sanoo sen ääneen, mutta se on olennainen sanan oikeinkirjoituksen kannalta. Tämäntyyppiset kirjaimet ovat melko yleisiä englannin kielellä, ja ne voivat tehdä oikeinkirjoituksen ja lukemisen oppimisen melko hankalaksi monille ihmisille. Uusien lukijoiden ja kirjoittajien on opittava, mistä hiljaiset kirjaimet löytyvät, jotta he voivat lausua sanan oikein lukiessaan sitä. Hiljainen kirje on tyypillisesti hiljainen vain tietyissä tilanteissa, ja se voi jopa siirtyä hiljaisesta lausutuksi sen mukaan, miten sana muuttuu.
Hiljaisen kirjaimen voi löytää sanasta useilla tavoilla riippuen käytetystä kielestä ja erilaisten äänien muodostumisesta. Nämä erot ovat kuitenkin suurelta osin akateemisia, ja hiljaisen kirjeen toiminta usein muuttaa sanan toisen kirjaimen ääntämistä. Kun joku oppii lukemaan ja kirjoittamaan englannin kaltaista kieltä, on ratkaisevan tärkeää, että hän oppii tunnistamaan nämä kirjaimet ja ymmärtämään kuinka käyttää niitä oikein eri sanoin. Esimerkiksi englanniksi monet hiljaiset kirjaimet ovat joko apukirjeen tai nuken kirjeen muodossa.
Apukirje on hiljaisen kirjaimen tyyppi, jota käytetään digrafin muodostamiseen, joka on ääni, jota ei voida luoda yhdellä kirjaimella tai joka luodaan kahdella kirjaimella tietyissä tilanteissa. Äänet, jotka ilmaistaan ”-ng” tai “th-“, nähdään usein kaavioina, jotka on muodostettu kahden kirjaimen yhdistelmän avulla, jossa yksi voidaan nähdä apuna. Englanninkielistä hiljaista kirjettä voidaan kutsua myös nimellä “nukkekirje”, joka on kirje, jota ei lausuta lainkaan ja joka usein auttaa muuttamaan toisen kirjaimen ääntä. Hiljainen “-e” monien sanojen, kuten “kaista” ja “suolavesi” lopussa, on esimerkki tämän tyyppisistä kirjaimista.
On myös joitakin kielellisiä tilanteita, joissa kirjain voi olla hiljainen kirjain tietyissä sanoissa, kun taas se lausutaan muilla sanoilla, jotka on muodostettu samalla tavalla tai samalla tavalla. Esimerkiksi kirjain “b” sanassa “kampa” on hiljainen; sama kirjainjärjestely “yhdistelmässä” johtaa kuitenkin “b”: n lausumiseen. Tämä näkyy myös “tuomitsemisen” n -kirjaimessa ja “tuomion” lopussa, joka korostuu “tuomitsemisessa”. Hiljainen kirjain voi johtua myös kaksoiskirjaimista tai kaksoisäänistä, kuten toinen “f” “kalliossa” tai toinen “c” “kellossa”.