Hintojen vallankumous oli nopean inflaation aikaa, joka tapahtui Euroopassa 15- ja 17 -luvuilla. Raaka -aineiden hinnat nousivat 150 vuoden aikana kuusinkertaisiksi ja joissain tapauksissa inflaatio oli vielä äärimmäistä. Hintavallankumouksen alkuperän selittämiseksi on esitetty useita teorioita, ja tästä aiheesta keskustellaan vilkkaasti historioitsijoiden keskuudessa.
Yksi vanhimmista selityksistä on, että jalometallien tarjonta kukoisti Euroopan hopeaseoksien lisääntyvän hyödyntämisen sekä Amerikan kullan ja hopean tulvan vuoksi. Tämä teoria väittää, että metallien lisääntynyt saatavuus loi tilanteen, jossa monilla ihmisillä oli suuria määriä rahaa ja nosti hintoja, koska he olivat valmiita maksamaan palkkion joistakin tavaroista. Jotkut tämän teorian kriitikot ovat kuitenkin väittäneet, että hintavallankumouksen päivämäärät eivät täysin vastaa päivämääriä, jolloin jalometallit alkoivat tulvia Euroopan markkinoille.
Myös väestöpaineet on mainittu syynä. Euroopan väestö kasvoi tänä aikana, kun ihmiset palasivat mustasta kuolemasta, ja tämä olisi johtanut lisääntyneeseen kilpailuun tuotteista ja palveluista. Elinkustannukset ovat saattaneet nousta vastauksena nopean inflaation kehittymiseen. Inflaation jatkuessa monien eurooppalaisten elintaso olisi laskenut, mutta ne, jotka pystyisivät maksamaan korkeammat hinnat, olisivat ylläpitäneet markkinoita.
Muut historioitsijat ovat teorioineet, että väestörakenteen muutokset ovat saattaneet olla mukana. Tämä ajanjakso merkitsi siirtymistä voimakkaasti maatalouselämästä yhä suurempiin kaupunkeihin. Kun ihmiset muuttivat viljelysmaalta, satoja tuotettiin vähemmän. Kun hyödykkeen tarjonta laskee ja kysyntä pysyy samana, korkeat hinnat voivat johtaa ihmisten kilpailuun avoimilla markkinoilla. Hintojen vallankumous tapahtui myös aikana, jolloin käytäntö ylläpitää yhteisiä maita yleishyödylliseksi oli alkanut heiketä ja ihmiset eivät kyenneet tyydyttämään omia tarpeitaan yhteisillä laiduntamis- ja viljelyalueilla vaan pakotettiin maksamaan vuokrat päästäkseen maanviljely.
Kun historioitsijat tutkivat hintavallankumousta, syntyy säännöllisesti uusia teorioita sen selittämiseksi. Taloustieteellisten mallien sisällyttäminen historialliseen analyysiin on antanut erityisen arvokkaan käsityksen tämän pakenevan inflaation ajankohdasta. Kuten muidenkin historiallisten tapahtumien tapaan, on todennäköistä, että hintavallankumouksen ja siihen liittyvien radikaalien yhteiskunnallisten muutosten kehitykseen osallistui ainutlaatuinen tekijöiden yhdistelmä yksittäisen syyn sijasta.