Historiallinen viittaus on viittaus, yleensä puheessa tai kirjoituskirjassa, ihmisiin tai tapahtumiin, joilla on historiallinen merkitys ja jotka sisältävät tiettyjä ajatuksia mukanaan. Joku Yhdysvalloissa voi esimerkiksi kutsua henkilöä “Benedict Arnoldiksi”, mikä viittaa amerikkalaiseen kenraaliin, joka liittyi brittiläisiin voimiin vallankumouksellisen sodan aikana. Tämän viittauksen käyttäminen viittaamaan johonkin voi nopeasti ja ytimekkäästi, ainakin amerikkalaiselle yleisölle, osoittaa, että joku on petturi tai ”käännettävä takki”. Historiallisia vihjauksia voidaan käyttää kirjallisuusteoksissa viittaamaan tapahtumiin tai ihmisiin tavalla, joka tekee teoksen tapahtumista tai hahmoista suhteellisempia.
Yleinen viittaus, jota ei pidä sekoittaa “illuusioon”, on viittaus johonkin tiettyyn asiayhteyteen, usein puheeseen tai kirjoitettuun tekstiin. Viittauksen käyttö, kuten historiallinen viittaus, toimii kirjallisena tai retorisena välineenä, jonka avulla teos saa helpommin yhteyden lukijaan tai kuuntelijaan. Viittaukset perustuvat usein tietyn teoksen kontekstiin tai yleisöön, ja ne voidaan tuhlata yleisöön, joka ei ymmärrä tiettyä viittausta. Useimmat Yhdysvaltojen lukijat kaipaavat todennäköisesti historiallista vihjausta esimerkiksi muinaisen Kiinan historian tapahtumiin.
Tämä tarkoittaa, että historiallisen vihjeen tehokkuus riippuu usein siitä, että kirjoittaja tai puhuja ymmärtää yleisönsä. “Benedict Arnoldin” käyttö on melko kulttuurista, ja vaikka ihmiset Yhdysvalloissa todennäköisesti ymmärtävät sen, eurooppalaiset saattavat jättää viittauksen huomiotta tai eivät ymmärrä sitä kokonaan. On kuitenkin hieman yleisempiä viittauksia, jotka voidaan kuitenkin tehdä usein viittaamalla suurempiin tapahtumiin, joilla on maailmanlaajuinen tietoisuus. Termiä “Waterloo” käytetään usein historiallisena viittauksena Waterloon taisteluun, jossa Napoleon Bonaparte hävisi lopullisesti, ja tämä viittaus ymmärretään todennäköisesti monen länsimaisen yleisön toimesta Yhdysvalloissa, Kanadassa ja monissa muissa maissa. Euroopasta.
Kirjoittaja voi usein käyttää historiallista vihjausta muodostaakseen yhteyksiä eri ideoiden välille tai antaakseen lukijalle mahdollisuuden ymmärtää paremmin mahdollisesti monimutkaista ajatusta. Joku, joka kirjoittaa kohtauksen, joka kuvaa taistelua tieteiskirjallisessa ympäristössä, kuten sota vieraiden kulttuurien välillä kaukaisessa maailmassa, saattaa käyttää tällaista vihjettä yhteyden muodostamiseen lukijaan. Kuvaukset syvistä kaivannoista ja ilmaa täyttävistä myrkyllisistä kaasupilvistä toimisivat todennäköisesti historiallisena viittauksena ensimmäisen maailmansodan taistelukentille, mikä salli kohtauksen muodostaa yhteyden lukijaan ja saada sen tuntumaan realistisemmalta ja suhteellisemmalta. Poliitikot ja muut julkiset puhujat käyttävät usein historiallisia vihjauksia herättääkseen tunteita tai kuvia kuuntelijoiden mielessä, usein vedotakseen isänmaallisiin tai nostalgisiin ideologioihin.