Holografinen televisio on eräänlainen televisio, jossa kuva tulee hologrammiksi. Tämä on samanlainen kuin kolmiulotteinen (3D) televisio siinä mielessä, että kuva ponnahtaa katsojalle, mutta näkökulmasta on eroa. 3D -sarjoilla kuvaa voidaan katsella vain suoraan, kun taas holografisen television avulla katsojat voivat liikkua koko kuvan ympäri ja nähdä elokuvan tai esityksen kaikki kulmat. Tämä tehdään laajalla muistijärjestelmällä, joka pystyy jatkuvasti tuottamaan ja poistamaan kuvia tehokkaan hologrammikuvan luomiseksi. Heinäkuusta 2011 lähtien holografiset televisiot eivät ole kaupallisesti saatavilla, koska tekniikkaa kehitetään edelleen.
Holografiset televisiovastaanottimet heijastavat hologrammeja tasaisen pinnan sijaan. Tämä tekee holografisista sarjoista samanlaisia kuin 3D -televisiot, koska molemmat on suunniteltu siten, että kuva ponnahtaa katsojalle. Suurin ero on se, että 3D -televisio pystyy näyttämään vain yhden kulman riippumatta siitä, missä katsoja istuu. Holografisen TV: n tarkoituksena on luoda järjestelmä, jonka avulla katsoja voi liikkuessaan nähdä saman esityksen tai elokuvan uuden alueen ikään kuin se tapahtuisi huoneessa.
Yksi holografisen television luomisen suurista haasteista on se, että se on kuluttajalaite, joten kehittäjät yrittävät tehdä järjestelmästä halvan ja helppokäyttöisen. Tämä tarkoittaa sitä, että kehittäjät käyttävät kaupallisesti saatavilla olevaa laitteistoa tehokkaan teollisen laitteiston sijasta tuottaakseen holografisen vaikutelman. Samaan aikaan, kun tekniikka on luotu, se on heti valmis kuluttajamarkkinoille.
Useimmat hologrammit on tehty kiinteiksi, mikä toimii hyvin kuville, mutta ei televisiosovelluksille. Holografisen television tekemiseksi hologrammin on voitava muuttua monta kertaa sekunnissa, aivan kuten televisiossa kuvatut kuvat. Järjestelmän on myös voitava poistaa näiden kuvien muisti; Muussa tapauksessa järjestelmä ylikuormittuu liikaa muistia.
Valon vuorovaikutus katsojan silmien kanssa on toinen näkökohta holografisen television tekemisessä. 3D -järjestelmissä valo on tehty siten, että se on vuorovaikutuksessa eri silmien kanssa ja tuottaa kaksi kuvaa, jotka simuloivat syvyyttä. Todellisuudessa silmät reagoivat valoon monin tavoin, ja holografisen järjestelmän on kyettävä arvioimaan, kuinka silmä reagoi kuhunkin kohteeseen, jotta saadaan realistinen hologrammi.