Hopeastandardi käyttää hopeaa rahajärjestelmän vakiomääräisenä rahayksikkönä. Hopea oli itse asiassa ensimmäinen metalli, jota käytettiin rahayksikkönä, muinaisessa Kreikassa, ja se oli myös ensimmäinen valuutta, joka saavutti standardoidun aseman. Kreikan hopearahat hyväksyttiin Välimeren yli kauppaan ja muuhun rahoitustoimintaan. Nykyään mikään kansakunta maailmassa ei käytä hopeanormia.
Kultainen aikakausi, niin sanotusti, hopeastandardille tapahtui 15- ja 19 -luvuilla, jolloin monet kansat olivat ottaneet käyttöön hopeanormin. Rahajärjestelmissä, joissa käytettiin hopeastandardia, hopean ominaispainoa käytettiin vakiolaskentayksikkönä. Ihmiset voisivat vapaasti vaihtaa hopearahan ja hopean painon mukaan tavaroihin ja palveluihin, ja rahaa voitaisiin muuttaa hopeaksi pyynnöstä. Joitakin merkittäviä hopeastandardin käyttäjiä olivat Brittiläinen imperiumi, Kiina, Muinainen Kreikka ja Espanja. Merentakaisten alueiden kolonisointi tarjosi monille valtioille pääsyn merkittäviin hopeatalletuksiin, mikä lisäsi niiden vaurautta huomattavasti.
1800 -luvulta lähtien useat maat alkoivat siirtyä kultastandardiin. Ennen kultaisen standardin virallista hyväksymistä peruskytkin oli jo luotu, koska metallien arvot pysyivät suhteessa toisiinsa ja molempia käytettiin laajalti kaupassa. Kiina ja Hongkong vuonna 1935 luovuttivat viimeisenä hopeanormista. Myös monet kansat hylkäsivät kultastandardin 20 -luvulla.
Vaikka hopeanormit eivät ole enää käytössä, hopeaa käydään edelleen laajalti kauppaa ja ihmiset spekuloivat myös hopealla. Monet kansat ja sijoittajat ylläpitävät hopea- ja kultavarastoja, ja monet rahoitusviranomaiset seuraavat tämän jalometallin arvoa. Hopea -arvot ilmoitetaan yleensä painon mukaan, ja myös erikoishopeatuotteille, jotka voivat saada enemmän avoimilla markkinoilla kuin niiden paino yksin voi ottaa huomioon.
Jotkut kriitikot ovat ehdottaneet, että paluu hopean ja/tai kullan standardeihin on tarkoituksenmukaista väittäen, että se vahvistaa rahoitusjärjestelmiä. Tällaisen standardin palaaminen vaatisi huomattavaa työtä talouden sääntelyviranomaisilta, pankeilta ja muilta rahoitusalan toimijoilta. Rahan arvon irrottaminen jalometalleista muutti radikaalisti rahajärjestelmiä ympäri maailmaa, ja tämä muutos ei välttämättä ole edes palautettavissa, vaikka sääntelyviranomaiset ja hallitukset katsoisivat sen olevan toivottavaa.