Huippuvesi on termi, joka on kehitetty kuvaamaan riskiä vesipulan kehittymisestä vesivarojen kestämättömän käytön seurauksena. Tämä on erityisen huolestuttavaa kuumilla, kuivilla alueilla, joilla veden saanti on jo rajallista ja ihmiset saattavat muuttaa alueelle, mikä rasittaa enemmän veden saatavuutta. Vaikka makean veden loppuminen ei ole mahdollista kokonaan, joissakin yhteisöissä veden käyttö ylittää saatavuuden ja aiheuttaa ympäristö- ja sosiaalisia ongelmia. Tämä termi herätti yleisön huomion vuonna 2010 hydrologi Peter Gleickin julkaiseman tutkimuksen tuloksena, jossa keskusteltiin kestävän veden käytöstä ja huippuvedestä.
Gleick määrittelee kolme huippuveden tyyppiä tarkastellen veden käyttöä koskevia erilaisia ympäristö- ja sosiaalisia huolenaiheita. Ensimmäinen on uusiutuva huippuvesi, joka viittaa uusiutuvien vesivarojen, kuten jokien, järvien ja purojen, käyttöön. Niiden pitäisi teoriassa latautua sateiden ja lumen sulamisen seurauksena, kunhan yhteisöt eivät liikaa näitä resursseja, jolloin joet ja järvet kuivuvat. Jotkut alueet, kuten Amerikan lounais, ovat jo saavuttaneet tämän rajan.
Toinen muoto on uusiutumaton huippuvesi, jossa tarkastellaan luonnonvarojen hyödyntämistä, kuten maanalaisia pohjavesiä. Niiden kehittäminen kestää vuosisatoja, ja jos ne tyhjennetään, ne eivät täyty vielä monta vuosisataa. Tällaisiin resursseihin luottavat alueet voivat ylittää rajansa ja havaita, että vettä ei ole enää saatavilla, vaikka asukkaat vaativat enemmän vettä esimerkiksi uimiseen, ruoanlaittoon ja kasteluun. Muut resurssit voivat saastua ja luoda tilanteen, jossa makeaa vettä on läsnä, mutta ei käyttökelpoista.
Ekologinen huippuvesi on tasapainopiste, jossa ihmisten käyttämä vesi alkaa aiheuttaa ympäristöongelmia ja aiheuttaa enemmän haittaa kuin hyötyä. Tässä tapauksessa, vaikka vettä voi olla saatavilla enemmän, ei ole kestävää käyttää näitä resursseja, koska niitä voidaan tarvita muihin tarkoituksiin, kuten kasvien ja eläinten populaatioiden ylläpitämiseen. Liian paljon vettä voi edistää aavikoitumisen ja muiden ympäristöongelmien kehittymistä.
Ihmisten veden tarpeiden tasapainottaminen ekologisten asioiden kanssa voi olla monimutkaista. Neuvottelut vesioikeuksista ovat usein kiistanalaisia, koska vesivarot leviävät usein useiden rajojen yli. Yhden alueen asukkaiden toimet voivat vaikuttaa muihin, tai kahden yhteisön on ehkä käytettävä samaa resurssia ja heillä voi olla vaikeuksia tasapuolisesti. Vedenkulutuksen vähentäminen suojelutoimenpiteillä on tärkeä osa huippuveden käsittelyä, mutta ihmisten väestön kasvaessa tästä tulee haastavampaa.