Jälkihuuhtelukustannus on strategia, jossa kustannuslaskentaprosessia lykätään, kunnes tavaroiden tai palvelujen tuotanto on saatu päätökseen. Kun tuotantosykli on päättynyt, kustannukset kohdistetaan operaatioon, mikä mahdollistaa tuotteiden valmistukseen liittyvien kustannusten määrittämisen ja myyntihinnan asettamisen sen mukaisesti. Yksi tämän strategian eduista on, että kustannuksia ei tarvitse seurata tarkasti niiden syntyessä, mikä yksinkertaistaa kirjanpitoprosessia tuotantoprosessin ollessa käynnissä. Vaikka tämä lähestymistapa on suhteellisen helppo, yksityiskohtien puute voi joskus aiheuttaa ongelmia myöhemmin.
Vastahuuhtelukustannusten käsite liittyy usein juuri oikeaan aikaan tai JIT-operaatioon. Tällä lähestymistavalla yksi tavoitteista on pitää raaka -ainevarasto mahdollisimman pienenä. Raaka -aineiden tilaukset suunnitellaan siten, että tavarat saapuvat juuri ennen tuotannon aloittamista. Kun materiaalien laskutus on vastaanotettu, tavarat valmistetaan, kustannukset lasketaan ja tuotteet myydään kustannuksia kattavalla hinnalla. Kaikki asiaankuuluvat kirjaukset yrityksen kirjanpitoon tehdään siinä vaiheessa, jolloin kirjat pidetään tasapainossa ja tosiasioissa, mutta ilman tarvetta tehdä useita kirjauksia koko tuotantoprosessin ajan.
Yksi jälkikäteen tapahtuvan kustannuslaskennan haitoista on se, että strategiaa ei pidetä laajalti yleisesti hyväksyttyjen laskentaperiaatteiden mukaisena. Tämä johtuu siitä, että varasto on todennäköisesti aliarvostettu tuotannon aikana, koska äskettäin saapuneen varaston todelliset kustannukset kirjataan vasta, kun tuotanto on valmis. Tämä tilanne on joskus rakennettu siten, että raaka -aineiden vakiohinnat voidaan kirjata niiden ostamisen yhteydessä. On myös joitain vastalauseita siitä, että valmiita tuotteita ei tunnusteta ennen myyntipistettä, eikä niitä oteta huomioon valmiiden tuotteiden varastossa, kuten muiden kirjanpitomenetelmien tapauksessa.
Vaikka jälkikäteen tapahtuva kustannuslaskenta toimii hyvin juuri oikea-aikaisen varaston lähestymistavan kanssa, yksityiskohtien puute voi joskus aiheuttaa ongelmia yrityksen taloudellisen kirjanpidon tarkastuksen aikana. Tämä voi johtaa tilanteisiin, joissa on tarpeen käyttää olemassa olevia asiakirjoja tuotantoprosessiin liittyvän tapahtumaketjun rekonstruoimiseksi sen sijaan, että noudatettaisiin vain kirjanpitotietueisiin kirjattua tapahtumasarjaa. Tästä syystä jälkihuuhtelukustannusten käyttö voi tuottaa enemmän työtä kuin olisi ollut tarpeen perinteisempää kirjanpitomenetelmää noudattaen.