Jokaisella kansakunnalla ympäri maailmaa on oma huumepolitiikkansa – niistä, jotka ottavat kovan linjan ja rankaisevat ostajia ja myyjiä, aina niihin, jotka jättävät laittomien aineiden viljelyn kokonaan huomiotta. Huumepolitiikka on yleensä suunniteltu manipuloimaan laittomien huumeiden tarjontaa ja kysyntää maassa. Hallitukset määräävät käyttäjille rikosoikeudellisia seuraamuksia kysynnän supistamiseksi ja ryhtyvät toimenpiteisiin estääkseen aineiden pääsyn myyjien käsiin tarjonnan vähentämiseksi. Tyypillisiä esimerkkejä huumepolitiikasta ovat kielto, dekriminalisointi ja laillistaminen.
Kielto on kehittyneissä maissa suosittu huumepolitiikka, joka määrää rikosoikeudellisia seuraamuksia käyttäjille, myyjille tai molemmille. Tällaisten rikosoikeudellisten seuraamusten tarkoituksena on vähentää kysyntää lisäämällä pelkoa saada pidätetty huumeiden hallussapidosta mahdollisilla käyttäjillä. Sillä voi myös olla tarkoitus vähentää tarjontaa määräämällä ankarat rikosoikeudelliset seuraamukset myyjille, mikä tekee laittomien aineiden myynnistä vähemmän houkuttelevan ammatin. Ihmiset, jotka tukevat kiellettyä huumepolitiikkaa, katsovat, että se lähettää hallitukselta viestin, että laittomien aineiden käyttöä ei pidä hyväksyä yhteiskunnassa. Kriitikot huomauttavat kuitenkin, että käytännön vaikutus on aineiden mustien markkinoiden luominen, mikä johtaa enemmän väkivaltaan kuin muuten tapahtuisi.
Aidan toisella puolella kiellettyä huumepolitiikkaa vastaan on laillistaminen. Laittomien aineiden täydellisen laillistamisen kannattajat väittävät, että rikosoikeudelliset seuraamukset eivät juurikaan vähennä huumeiden kysyntää tai tarjontaa, eivätkä muuta kuin tekevät laittomien aineiden myynnistä kannattavaa järjestäytyneen rikollisuuden avulla. Väite laillistamisesta huumepolitiikana on, että hallitus voi säännellä tällaisten lääkkeiden ostamista ja verottaa niitä samalla tavalla kuin alkoholia ja nikotiinia säännellään kehittyneissä maissa. Tämän lähestymistavan arvostelijat väittävät, että se parantaisi aineiden saatavuutta haavoittuvassa asemassa oleville ihmisille, kuten lapsille.
Näiden ääripäiden välissä hallitukset voivat toteuttaa erilaisia huumepoliittisia toimenpiteitä hallitakseen huumausaineiden tarjontaa ja kysyntää. Dekriminalisoinnin käsite, joka poistaisi hallussapidosta rikosoikeudelliset rangaistukset, mutta huume pysyisi laittomana, on erittäin suosittu monissa piireissä. Yhdessä dekriminalisoinnin käsitteeseen liittyy usein ajatus käsitellä huumeongelmia käytännössä lääketieteellisenä ongelmana ja työskennellä huumeriippuvaisten kanssa auttaakseen heitä poistamaan tottumuksensa vankilaan asettamisen sijaan. Hallitukset käyttävät usein monia muita toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on lievittää huumeiden käytön vaikutuksia, kuten neulanvaihto-ohjelma, joka tarjoaa puhtaat neulat riippuvuille ja vähentää huumeisiin liittyvien sairauksien leviämistä.