Termiä “huvila” käytetään viittaamaan erilaisiin rakenteisiin. Merkitys on yleensä selvä asiayhteydestä, ja sanan monet aistit on yleensä tarkoitettu tarkoittamaan ylellisyyttä ja ylemmän tai keskiluokan asumista. Tämän sanan merkityksen laimentumisen vuoksi voi joskus olla hämmentävää, kun joku puhuu ”huvilasta”, varsinkin jos hän on kotoisin maailman alueelta, jossa termiä voidaan käyttää eri tavalla.
Alkuperäiset huvilat olivat roomalaisten rakentamia maalaistaloja. Roomalainen huvila koostui suuresta keskusrakennuksesta, jossa oli mukavuuksia, kuten kuumaa vettä, ja sitä ympäröivät ulkorakennukset, mukaan lukien talli, varastot, viininpuristustilat ja niin edelleen. Rakennuksia ympäröivät kauniisti maisemoidut puutarhat ja toimivat viljelysmaat, ja niitä hallitsivat pääasiassa palvelijat. Jotkut roomalaiset huvilat olivat lähellä kaupunkialueita, mikä mahdollisti nopean vierailun, kun taas toiset olivat kauempana ja niitä käytettiin pääasiassa vapaa -ajan asunnoina kuumina kesäkuukausina.
Yksi roomalaisten huviloiden tärkeimmistä ominaisuuksista on, että ne on suunniteltu omavaraisiksi, mikä osoittautui erittäin arvokkaaksi, kun Rooman valtakunta alkoi romahtaa. Jotkut huvilat ryöstettiin ja tuhottiin, mutta toiset tukivat pieniä yhteisöjä, jotka tekivät niistä linnoitettuja siirtokuntia puolustautuakseen hyökkääjiltä. Hyvin harvoja esimerkkejä roomalaisen ajan huviloista on edelleen olemassa, mutta lukuisat arkeologiset tutkimusretket ovat löytäneet niistä jälkiä sekä tietoa roomalaisten asumisesta.
Eurooppalainen pakkomielle Rooman valtakuntaa sivilisaation huippuna johti villan maniaan renessanssiajassa, jolloin monet varakkaat eurooppalaiset alkoivat rakentaa jäljennöksiä roomalaisista huviloista. Nämä huvilat muodostuivat myös maalaistiloiksi, joissa keskityttiin enemmän vapaa-aikaan kuin omavaraisuuteen. Kodeissa oli usein roomalaisia tai italialaisia vaikutteita, ja niitä ympäröivät myös hienostuneet puutarhat ja rauhalliset harhautukset, kuten tallit.
“Huvilan” tunne maalaisena on edelleen yleinen monilla maailman alueilla. Kuitenkin 1800 -luvun lopulla termiä käytettiin myös kuvaamaan esikaupunkitaloja maisemoidulla tontilla. Näistä huviloista puuttui suuri maalaishuvila, vaikka monet heistä olivat melko teeskenteleviä. Ajan myötä sanan käyttö muuttui yhä turmeltuneemmaksi, ja paritaloja ja paljon yksinkertaisempia koteja pidettiin “huviloina” sekä laajempia luksusasuntoja, kuten lämpimän ilmaston rannikkoa reunustavia loma-huviloita.