Hyperbooli on kirjallinen tekniikka, jossa tietty tieto, tunne tai muu lausunto on tarkoituksella liioiteltu tietyn vaikutuksen vuoksi. Useimmissa tapauksissa hyperbolin kirjaimellinen tulkinta ei todellakaan voi olla totta, mutta liioittelu korostaa tiettyä kohtaa. Väite “Minulla on miljoona asiaa, jotka minun on tehtävä tänään”, on esimerkiksi hyperbooli – se tarkoittaa, että puhujalla on paljon tehtävää, mutta on epätodennäköistä, että kenenkään tarvitsee tehdä miljoona tehtävää yhdessä päivässä . Hyperboolia voidaan käyttää myös kirjallisuudessa sarkastisesti tai huumorin vuoksi, vaikka sitä käytetään yleisimmin korostamiseen.
Proosassa hyperboolia käytetään yleensä korostamiseen tai huumoriin. Kirjoittaja, joka haluaa tuoda esiin jonkin asian, voi tehdä sen liioittelemalla tai liioittelemalla sitä. Hyperboolia voidaan käyttää kuvauksissa esimerkiksi hahmon erityisen merkittävän piirteen korostamiseksi. Sitä voidaan käyttää myös kuvaamaan toimintaa, joka on jollain tavalla merkittävä. Näissä ja muissa vastaavissa tapauksissa hyperboolia käytetään korostamaan tiettyä toimintaa, tunnetta tai ominaisuutta, eikä sitä ole tarkoitettu kirjaimelliseksi.
Usein kirjallisuuden hyperbooli perustuu kuviin, jotka voivat olla melko humoristisia. Vaikka tietyn hyperbolin käytön pääpaino voi olla vain korostaminen liioittelun kautta, humoristinen kuva on tahallisesti tai muuten usein toissijainen tulos. Esimerkiksi miestä voidaan kuvata “sormiksi kuin italialaiset makkarat”. Vaikka tämän sanamuodon tarkoituksena voi olla kommentoida miehen sormien kokoa, se perustuu humoristiseen mielikuvaan miehestä, jolla on paksut, jäykät makkarankaltaiset sormet. Siksi kirjoittajien, jotka käyttävät hyperboolia, on otettava huomioon kuvat, joihin he luottavat, varsinkin jos he eivät halua lisätä työhönsä huumoria.
Myös runoilijat käyttävät yleisesti hyperboolia. Sitä käytetään, kuten proosassa, yleensä korostamiseen, mutta sitä käytetään paljon todennäköisemmin yksinomaan huumoriin tai ainakin tiettyyn asiaan huumorin avulla. Hyperboolia voidaan käyttää myös kontrastin korostamiseen: jos yksi idea on liioiteltu, kun taas toinen ilmaistaan normaalisti tai jopa aliarvioidaan, tulos korostaa näiden kahden välistä kontrastia. Tämä on erityisen yleistä runoudessa, joka pyrkii tutkimaan kahta tai useampaa vastakkaista ajatusta.