Hyperemia on tila, jossa veri kohoaa tietyllä kehon alueella. Se voi olla joko aktiivinen tai reaktiivinen.
Aktiivinen hyperemia tapahtuu lihasten supistumisen aikana, mikä on ansainnut sille lisää nimiä, kuten toiminnallinen hyperemia ja liikunnan hyperemia. Muita syitä ovat henkisen, sydämen tai ruoansulatuskanavan toiminnan lisääntyminen. Aktiivisen hyperemian yhteydessä veri kerääntyy tiettyyn elimeen valtimoiden sileän lihaksen laajenemisen aiheuttaman lisääntyneen verenkierron seurauksena, mikä johtuu usein aineenvaihdunnan lisääntymisestä. Kun elimen metabolinen aktiivisuus lisääntyy, se heikentää vasodilataatiokykyä ja suorittaa verisuonten rekrytointia. Tämä pätee erityisesti, jos luustolihas vaikuttaa.
Aktiivinen hyperemia ilmenee muutamassa sekunnissa kudoksen aineenvaihdunnan lisäämisestä, mikä myös lisää verenkiertoa. Tämä lisääntynyt verenkierto palaa normaaliksi, kun aineenvaihdunta palautetaan normaaliksi. Tilan vakavuus määräytyy metabolisen aktiivisuuden lisääntymisen mukaan.
Reaktiivisen hyperemian, jota kutsutaan myös passiiviseksi hyperemiaksi, verta kerääntyy kehon elimeen vasteena tukokseen suonissa, joiden oletetaan siirtävän verta ulos. Tämä tapahtuu yleensä sen jälkeen, kun henkilö kokee iskemiajakson, kuten valtimon tukkeutumisen. Tämä johtaa hapen puutteeseen sekä elimistöön kertyvän aineenvaihduntajätteen määrän kasvuun.
Reaktiivinen hyperemia voi ilmetä sen jälkeen, kun kiristysnauha on kiinnitetty henkilön raajaan ja poistettu. Se voi myös tapahtua, kun henkilön valtimot puristetaan, kuten leikkauksen aikana, ja sitten vapautetaan. Jos henkilö kokee sepelvaltimoiden tukkeutumisen, kuten sepelvaltimotaudin kokeneet, seurauksena voi olla reaktiivinen hyperemia. Sepelvaltimon tukkeutuminen vain muutaman sekunnin ajan asettaa supistuvalle sydänlihakselle suuria aineenvaihduntavaatimuksia, mikä johtaa voimakkaaseen verenvuotoon. Mitä kauemmin henkilö kokee sepelvaltimon tukkeutumisen, sitä vakavampi tila on ja sitä kauemmin se kestää.