Hypernova on erityinen supernova, joka syntyy, kun aurinkomme vähintään 40 kertaa massiivisempi tähti kuluttaa ydinpolttoaineensa ja romahtaa suoraan mustaan aukkoon, jolloin kaksi plasmasuihkua lähtee melkein valon nopeudella. Hypernova on maailmankaikkeuden energisin tapahtuma, ja Auringon kokoiset ainepalat muuttuvat lähes välittömästi sähkömagneettiseksi säteilyksi. Jos hypernova räjähtää galaktisen naapurustomme läheisyydessä, se voi leikata otsonikerroksen tiheyden puoleen, mikä on vakava uhka kaikille elämänmuodoille. Onneksi lähin tähti, joka on jopa teoriassa kykenevä hypernovaan, on tuhansien valovuosien päässä. Hypernovaa voidaan kuitenkin pitää eksistentiaalisena riskinä ihmiskunnalle, vaikkakin suhteellisen pienellä todennäköisyydellä.
Perinteinen supernova on erittäin energinen ja kykenee ylittämään isäntägalaksinsa viikkoja tai kuukausia. Hypernova on vieläkin tehokkaampi, mutta huomattavasti harvinaisempi – galaksissamme hypernova esiintyy vain noin viisi kertaa miljoonan vuoden välein. Kuten perinteiset supernovat, hypernovat ovat raskaiden alkuaineiden, kuten uraanin, lähde. Normaalit fuusioprosessit voivat luoda vain niin raskaita elementtejä kuin rauta. Rautaa raskaampien atomien luominen vaatii lämpötilaa ja painetta niin voimakasta, että niitä ei löydy tähden normaalista käyttöiästä, vaan vasta sen kuoleman jälkeen.
Vasta äskettäin havaittiin, että hypernovat ovat aikaisemmin salaperäisten gammasäteilyn lähteitä, voimakkaita valopuheluja, jotka kestävät muutamasta sekunnista muutamaan tuntiin. Lyhyimmät gammasäteilypurkaukset tapahtuvat tähtijärjestelmissä, jotka koostuvat vain kahdesta neutronitähdestä tai neutronitähdestä ja mustasta aukosta. Neutronitähdet ovat erittäin tiheitä tähtijäänteitä, jotka vapauttavat massiivisia energioita törmääessään toisiinsa.
Koska neutronitähtien ja mustien aukkojen luoma painovoima on niin voimakas, niihin perustuvissa tähtijärjestelmissä on vähän muuta materiaalia, ja kun ne törmäävät, niistä vapautuu energiaa, mutta ei mistään muusta. Normaalissa tähtijärjestelmässä tähtiä ympäröi huomattava määrä kaasua ja kiveä, mikä aiheuttaa pidemmän purskeen, kun materiaali “syttyy” hypernovaräjähdyksen seurauksena. Joitakin näistä räjähdyksistä on syytetty joukkosukupuuttoon maapallon muinaisessa historiassa.